keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Lehtikaali - helpompaa kaalia ei ole!

Kaalinkasvatusta pidetään usein vähän vaikeana, ja sitä se osin onkin. Lehtikaali on tästä kuitenkin mukava poikkeus, lähinnä siksi, että lehtikaalit eivät ole läheskään niin herkkiä erilaisille tuholaisille kuin muut kaalit. Jos siis haluaisit kokeilla kaalikasvatusta, kannattaa aloittaa juuri lehtikaalilla.

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut näitä vinkkejä erilaisten hyöty- ja muiden kasvien kasvattamiseen, joten tässä nyt jälleen pitkästä aikaa yksi.

Sain innoituksen tähän kun lykkäsin hiljattain multaan minulle kokonaan uuden tuttavuuden, upean mustanpuhuvan mustakaalin eli palmukaalin siemeniä.

Mustakaali on yksi lehtikaaleista, jotka ovat tulleet nyt kovin suosituiksi ennen muuta hyvän ravintoarvonsa ja varmaan myös osin juuri helpon viljeltävyytensä ansiosta.

Lehtikaalit ovat myös kiitollisia erittäin pitkän satokautensa vuoksi; ne eivät pane pahakseen syyskylmiä, satoa voi kerätä aina talven tuloon saakka. Oikeastaan ne vain paranevat pienestä pakkasen puraisusta.
Edessä "tavallista" lehtikaalia, taaempana mustakaaleja.

Lehtikaalit ovat myös näyttävän näköisiä ja kauniita katsella, ne toimivat siis myös koristekasveina, joista saa kaupan päälle syötävää satoa.

Esikasvatuksella hyvä startti
Kuten muutkin kaalit, myös lehtikaalintaimet kannattaa aina esikasvattaa, niin ne pääsevät hyvään kasvun alkuun.

Kaalintaimet eivät kuitenkaan vaadi kovin pitkää esikasvatusta, ne ehtii hyvin kylvää sisälle vielä näin huhti-toukokuun vaihteessa. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi myös viedä ulos jo kohtalaisen varhain.

Erilaisia lajikkeita
Lehtikaalia löytyy useammanlaisia lajikkeita. Ehkä hauskinta on, tai ainakin hauskimman näköistä, kun kasvattaa useampaa erilaista lajiketta, vaikkapa perinteistä syvänvihreää ja röpelöreunaista, herkullisen makuista tummaa palmukaalia sekä kauniin purppuranpunertavaa lajiketta.

Useimpia kaalilajeja ei voi tuholaisongelman takia kasvataa ainakaan luomuviljeltynä muuten kuin tarkasti harson alle suojattuina. Lehtikaali tekee tässä kuitenkin poikkeuksen. Se saa yleensä kasvaa niin rauhassa tuholaisilta, ettei harson käyttäminen ole aivan välttämätöntä. Eipä siitä tosin mitään haittaakaan ole, mitä nyt tietysti piilottaa kauniit kaalit näkyvistä.

Ainakin alkukesästä on kuitenkin viisasta suojata nuoret taimet varmuuden vuoksi harson alle.

Kaunis lehtikaalimaa Rosendalin puutarhassa Tukholmassa.
Riittävästi ravinteita, tasaisesti vettä
Yleensä ottaen kaalit tarvitsevat runsaasti ravinteita. Lehtikaali on kuitenkin tässäkin suhteessa vähän vaatimattomampi, se pärjää vähän vähemmilläkin ravinteilla.

Lehtikaalitkin tykkäävät kompostista kuten muutkin kaalit, sitä kannattaa laittaa istutuskuoppiin kunnon kourallinen, lisäksi vielä pieni määrä rakeista luomulannoitetta.

Kesän mittaan tarjotaan kastelujen mukana vähän lisälannoitetta.

Myös tuhka sopii kaaleille, tuhkan ripottelu maan pintaan torjuu myös osaltaan tuholaisia. Yleensä ripotan aina kaalintaimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle saman tien hiukan tuhkaa. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Ruoaksi sellaisenaan, kypsennettynä ja kuivattuna
Lehtikaalista voi alkaa kerätä satoa pikkuhiljaa, kun lehtiruusuke on varttunut vähintään puolen metrin mittaan. Sadonkorjuu aloitetaan alimmista lehdistä.

Lehtikaali on ruoanlaitossa hyvin monikäyttöistä; silputtuja lehtiä voi ripotella tuoreena esimerkiksi salaatin joukkoon.

Se sopii hyvin myös erilaisiin muhennoksiin, pataruokiin, risottoihin ja muihin vastaaviin antamaan makua ja väriä sekä parantamaan ravintoarvoa.

Jos lehtikaalisatoa tulee enemmän kuin pystyy tuoreena käyttämään, lehdet on helppo kuivattaa talven varalle ja säilöä tiiviissä purkeissa. Kuivattua lehtikaalimurskaa voi ripotella ruokaan kuin ruokaan, vaikkapa erilaisiin taikinoihin, esim. leipä- ja lettutaikinoihin sekä vaikkapa lihapullamassaan.

Yksi herkku on lehtikaalisipsit, jotka valmistetaan paahtamalla öljyllä sipaistut lehdet uunissa, netistä löytyy runsaasti ohjeita.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta lehtikaalin kanssa?

Jos haluat kokeilla vähän haastavampaa kaalinkasvatusta, voit lukea toisen juttuni parsakaalin kasvattamisesta.

Olethan huomannut myös muut eri kasvilajien kasvattamisesta kertovat juttuni, joihin löytyy linkit blogini oikeasta reunasta, laitan linkit niihin vielä tähänkin:
Maa-artisokka
Hajuherne
Juuriselleri
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti


8 kommenttia :

  1. Me ollaan kokeiltu lehtikaalia jo kahtena vuonna ja aina vaan sato menee heti jonkun pienen toukkalajin suihin.Toisena vuonna peitimme istutuslaatikon heti kasvuharsolla,mutta silti toukat veivat kaiken.Veikkaisin kaalikoin toukkaa,koska kun kasvia kosketti niin toukat vilisti alas rihman varassa...Tänä vuonna kokeilen pitempää esikasvatusaikaa, jos eivät sitten iskisi niin helposti kun kasvit on jo isompia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa teillä ollut huonoa tuuria, kyllä nuo aikalailla kaalikoilta kuulostaa. Niitähän joskus matkaa tänne tuolta Viron suunnalta valtavissa parvissa, jotka näkyvät jopa tutkakuvissa, ei kivaa :( Meilläpäin tuollaisia parvia ei onneksi ole näkynyt.
      Harso kannattaa ainakin kiinnittää tosi tiiviisti maanrajaan, joko kivin, laudoin - tai kuten meillä, peittelemällä harson liepeet nostelemalla niille maasta multaa. Näin ei tuhoeliöille pitäisi jäädä minkäänlaista kulkuaukkoa.
      Vähän vahvemmaksi vankistuneista taimistakin voi tosiaan olla apua.

      Poista
  2. Hyödyllinen postaus, kiitos tästä. Lehtikaalia olemme kyllä harrastaneet, mutta emme itse viljelleet. - Aurinkoista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A, nykyään lehtikaalia saa jo tosiaan mukavasti kaupastakin :)

      Poista
  3. Lehtikaali on ehdoton puutarhassa.
    Viime kesänä kirvat yrittivät hävittää kaiken, mutta jotain sain. Eli harsot vielä tarkemmin päälle ja jospa ei olisi kirvainvaasiota...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaleilla kyllä tuholaisia riittää, kyllä harson päällä pitäminen on varmasti hyvä ratkaisu, jo ihan varmuuden vuoksi.

      Poista
  4. Mulla on ollut lehtikaalia ja palmukaalia molempina kahtena palstavuonna, ja kumpanakin satoa on tullut aivan liian vähän. Olenkohan alkanut ottaa lehtiä liian aikaisin, kun kasvit eivät ole missään vaiheessa kasvaneet kovin isoiksi ja melkein sitten heti kun joku lehti on ollut korjuukelpoinen, olen sen taas napannut. Meillä lehtikaalia on uponnut erityisesti keittoihin (sekä tuoreena että kuivattuna) ja vihersmoothieihin (tuoreena). Kuivatut olivatkin tädiltäni saatuja, omista ei siis riittänyt... Tänä vuonna tulossa on viime vuotta useampi taimi, ja suunnittelin joka lajista pari taimea jättäväni rauhaan alkukesästä ja poimia ensimmäiset lehdet vain tietyistä kasveista toisten kasvaessa toivottavasti kunnon kokoisiksi sillä aikaa.

    Kaalikoit (juuri niitä rihman varaan tiputtautuvia) vaivasivat pahoin kyllä viime vuonna jo taimien ollessa vielä pihalla ruukuissa, joten sekin varmasti häiritsi kasvua. Tänä vuonna pitää harsottaa esikasvatuksetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsit kun näitä teidän kommentteja lueskelen, niin tuskin maltan odottaa sadonkorjuun aikaa :) Mietin nyt itsekin, tulikohan laitettua sittenkin turhan vähän noita taimia kasvamaan?
      Nyt kun kaikki paikat tuntuvat pursuavan lehtikaalireseptejä, niin voi olla että niille löytyy enemmänkin käyttöä.
      Harsosuojaus kyllä varmaan kannattaa.

      Poista

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!