torstai 14. toukokuuta 2015

Herkkä kuin hajuherne



Haju- eli tuoksuherneet ovat lemppareitani yksivuotisista kesäkukista, niitä pitää kasvaa vähän siellä sun täällä.

Tänä vuonna sain esikasvatettua kymmenkunta hajuherneentainta, kahta eri väriä: vaaleansinistä ja Ruotsin-messujen tuliaisena ihanan kuninkaallisen-vaaleanpunaista "Royal Rose".

Hajuherneen siemenet ovat perin huonoja itämään, enkä ole oikein keksinyt konstia, millä itämistä voisi parantaa. Tänä vuonna kokeilin mm. lyhyttä ja pidempää liotusta, mutta millään ei tuntunut olevan vaikutusta. Tärkeintä näyttää olevan, että siemenet ovat tuoreita, vähääkään vanhemmat siemenet eivät oikein tahdo itää.

Hajuherneet ovat myös kovin herkkähipiäisiä juuristaan. Ne kasvattavat nopeasti muutaman pitkän ja kiemurtelevan juuren, joiden sörkkimisestä ne ottavat herkästi herneen nenään.

Hajuherneitä ei kannata siksi koulia, vaan kylvää ne alusta alkaen omiin purkkeihinsa, joissa ne saavat kasvattaa rauhassa juurensa. Huonon itävyyden vuoksi yhteen purkkiin kannattaa kuitenkin kylvää pari - kolme siementä. Jos siemeniä itää enemmän kuin yksi, ylimääräiset taimet poistetaan, samaan purkkiin voi jättää kasvamaan yksi - kaksi tainta.


Toinen herkkä kohta hajuherneille on taimien siirtäminen sisältä ulos auringonvaloon. Tätä ei pidä tehdä turhan äkkinäisesti, sillä taimet voivat tällöin kuihtua ja jopa kuolla kupsahtaa.

Kannattaa siis totuttaa taimet ulko-oloihin pikkuhiljaa, pitämällä niitä auringossa ensin lyhyitä aikoja ja pidentäen sitten aurinkoaikaa vähitellen.

Vaaleanpunaisista taimistani yksi pääsi valkoiseen maitohinkkiin, jonka taidan laittaa roikkumaan betoniverkosta tehtyyn kaariporttiin. Haaveilen, kuinka hajuherne kasvaessaan ryöppyää siitä upeasti niin alas- kuin ylöspäinkin - toivottavasti :)

Toinen vaaleanpunainen saa kasvaa sinisessä emalikattilassa huvimajan ovenpielessä ja yksi kaivonrenkaasta tehdyn kukka-astian keskellä, missä hajuherne viihtyi oikein hyvin viime kesänäkin. Pari eriväristä tainta istutin isoon amppeliin, se päätyy kuistille ovenpieleen. Vielä muutama taimi mökille, ja sään lämmettyä taidan istuttaa loput maahan sinne tänne kiipeilemään.

Tästä pääset toiseen hajuherneistä kertovaan juttuuni.

Vielä vähän viimekesäistä hajuherneiloa:

13 kommenttia :

  1. Tosi kaunis kasvi. Ihana tuo hento lila väri.

    VastaaPoista
  2. On kaunis kasvi. Itse en ole tätä koskaan kasvattanut, tuli mieleen että tätä voisi kokeilla. Mukavaa helatorstain ehtoota!

    VastaaPoista
  3. Todella niipukas on kasvattaa. Sinulla sentään useita taimia siellä :D
    Eipä pääse meikäläinen hajuherneen taimilla kehumaan, olisko kolme itänyt ja varmaan parikymmentä hernettä multiin piilotin ;-P

    VastaaPoista
  4. Ai nää on niin herkkiä. Ei tarvi siis suuria odottaa, kun laitoin jo vähän vanhoja siemeniä suoraan pihan multiin.

    VastaaPoista
  5. Tämäpä olikin äkkiä kirvoittanut monta kommenttia :) Eipä ihme, kyllä hajuherne niin ihana kasvi on - ja yhtä aikaa sitten vähän konstikas. Vaan kun sen alkuun saa, niin kasvaa kyllä yleensä innolla isoksi, ihanan tuoksuvaksi köynnökseksi.
    Eipä ole Tuitiina minullakaan saldo paljon kummempi, monia kymmeniä siemeniä kylvin, joista suurin osa ei siis itänyt. Ja Maria, toivottavasti ainakin joku siemenistä innostuu itämään!
    Onneksi taimia saa monista taimikaupoistakin, jos tässä vaiheessa hajuherneestä kiinnostuu. Hyviä helatorstain viime hetkiä kaikille!

    VastaaPoista
  6. Täällähän olikin kunnon tietopaketti hajuherneestä, loistavaa! Minä kun olen monia, monia vuosia sitä yritellyt kasvattaa ja lähes aina epäonnistunut. Mutta taitaa se sittenkin olla kovin arka kasvatettava, sain vahvistuksen epäilyilleni. Yritän ensi vuonna taas, ja noudatan ohjeitasi ja olen muutenkin tarkempi. Kiitos paljon, oli taas niin hyödyllinen postaus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Tuulikki! Hajuherne on tosiaan alkuvaiheessaan vähän hankala, näillä keinoin olen sen kanssa pärjännyt. Mutta sitten kun sen saa kasvun alkuun, ei minulla ainakaan ole ollut sen kanssa enää vaikeuksia, kasvaa tuuheaksi ja komeaksi lähes itsestään.
      Jos haluaa päästä vähän helpommalla, niin voi toki turvautua ostotaimiin.

      Poista
  7. Hajuherne on mulle uusi tuttavuus tänä keväänä, ja taimia olis myöskin kymmenkunta. Mulla ne itivät kyllä varsin hyvin, uskaltaisinko väittää että lähes kaikki. Voisiko lajikkeiden välillä olla eroa? Mulla ne oli kylppärissä muovin alla lattialämmityksestä nauttimassa itämisaikana. Kasvaneet ovat kyllä aika hitaasti, oliskohan ne liian pienissä ruukuissa... Mutta kysymys, kasvaako siis yhdestä taimesta muhkea "pensas" niin että yksi taimi on jo näyttävä? Olin kuvitellut laittavani yhteen ämpärin kokoiseen ruukkuun aika monta tainta saadakseni puskan, mutta nyt jäikin epäilyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, että sinulla on siemenet itäneet hyvin! Näillä näyttää menevän ainakin niin, että jos siemenet ovat vähääkään vanhoja, itävyys heikkenee olennaisesti. Ole tosiaan varovainen siinä vaiheessa kun siirrät taimet ulos aurinkoon, mielummin vaikka ensi alkuun vähän varjoon.
      Alkuvaiheesa taimien kasvu voi tosiaan olla vähän hidasta, mutta kyllä se siitä yleensä lähtee hyvään vauhtiin. Taimikasvatusvaiheessa eivät tarvitse kovin isoa ruukkua, n. 10-senttisen pitäisi riittää. Minun kokemukseni on, että ihan yksikin taimi on kasvanut isoksi ja tuuheaksi - valitettavasti kokonaisesta kasvista mulla ei olekaan kuvaa, pitääpä kesällä ottaa!
      Ehkä tuollaiseen ämpärin kokoiseen ruukkuun voisi istuttaa pari, tai korkeintaan kolme tainta. Kokeile vaikka vähän eri määriä.
      Kaupassa myytävät taimet näyttävät monesti olevan latvottuja (taimen latva siis katkaistaan) haaroittumisen edistämiseksi. Itse en ole tätä raatsinut tehdä hentoisille pikkutaimille, ne ovat haaroittuneet itsestäänkin. Kun sinulla on noita noinkin monta, voisit ehkä kokeeksi kokeilla jonkun taimen latvomistakin.

      Poista
  8. Hei, kiitos blogista. Olen ensikertalainen, mutta tulen uudestaankin. Kysymys - skarifioitko siemenet itämisen edistämiseksi? Sehän on brittiohje, ja he pitävät hajuherneistä kuin hassu puurosta. Kokeile Matucana-lajiketta, tilasin netistä (seedaholic) ja nautin tiedosta, että satoja vuosia sitten ihmiset ovat kasvattaneet ja haistelleet samaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit, ja tervetuloa uudelleenkin. Taidatkin olla oikein osaavainen hajuherneiden suhteen, kiva että löysit tänne :) Itse asiassa tuo skarifionti-sana olikin minulle ihan vieras, mutta ehkä tarkoittaa siementen kevyttä hiomista tai raaputtamista? Sitä en ole kokeilut, varmaan kannattaisi. Kiitos myös tuosta lajikevinkistä, kasvit joilla on historiaa, ovat aina mukavia! Seuraavakin postaukseni tulee liittymään hajuherneisiin, joten tervetuloa lukemaan sekin :)

      Poista
  9. Hei, kiitos näistä vinkeistä. Parhaillaan hajuherneet itämässä joista osa itänyt ja osa ei, nyt jänskään miten lopuille käy. Ovat tosiaan aika oikukkaita. Jäin lukijaksesi. Terkuin Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitoksia! Hajuherneet on kyllä kivoja, myös tuon pienen oikukkuutensa vuoksi, tuovat vähän haastetta ja jännitystä :)
      Minulla tänä vuonna kylvämistäni 15 siemenestä iti kymmenkunta, lopulta aika sopiva määrä.
      Ja tervetuloa lukijaksi!

      Poista

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!