tiistai 17. tammikuuta 2017

Eikä, mitä puutarhablogeja :D

Sorruin pitkästä aikaa lukemaan lempi-ruotsi-blogejani, tietysti puutarha-sellaisia. Olen "kieltänyt" itseltäni niiden lukemisen, ettei uhkaavasti nousemassa oleva Ruotsi-kuumeeni vain enää kasvaisi ;)

Mutta nyt ei enää mahtanut mitään. Ja voi että, mitä ihanuuksia sieltä taas löytyikään! Muutaman kuukauden lukutaukoon mahtui jälleen vaikka mitä. Kaikkeen en edes kyennyt oikein ajatuksella syventymään, lähinnä ihastelin nyt ensivaiheessa kuvia.

Nämä muutamat suosikkiblogini ovat ihastuttavat Naturliga tingLinda Schilénin blogi sekä Isas trädgård. Viimeksi mainitussa kerrottiin mm. Etelä-Ruotsissa sijaitsevasta upean kuuloisesta Mandelmannin puutarhasta. Monissa postauksissa mainittu Sofiero on myös varmasti vastustamaton paikka.

Näihin kolmeen blogiin löytyy linkit myös blogistani tuolta oikeanpuoleisesta palkista alhaalta, jos haluat aina silloin tällöin käydä vilkuilemassa naapurimaan tunnelmia! Vaikkei ruotsinkieltä niin osaisikaan, jo pelkästään kuvia katsomalla pääsee hyvin tunnelmaan.

Näistä palautui myös elävästi mieleeni viimekesäiset ihanat matkat. Kävin nimittäin useampaankin otteeseen pyörimässä sekä Tukholmassa että Tallinnassa ajellen polkupyörällä ympäriinsä.

Polkupyörä on molemmissa kaupungeissa näppärä kulkuväline, pyöräillen pääsee nopeasti monenlaisiin paikkoihin. Molemmat kaupungit ovat kooltaan juuri sopivia pyöräilyyn, niissä on mukava pyöräilykulttuuri ja hyvät pyöräilyreititstöt.

Tukholmasta on jäänyt erityisesti mieleen syyskuun lopulla tekemämme reissu. Tuolloin sattui olemaan vielä ihanan lämmintä ja aurinkoista, lähes helteistä.

Viiletin toppi päällä onnellisena pitkin poikin kaupunkia ihastellen merenrantoja, kauniita vanhoja rakennuksia kahviloineen ja pikkuputiikkeineen, houkuttelevia saaria, maanläheisiä puutarhoja sekä tunnelmallisia syksyisiä hautuumaita...
Hauskoja minitaloja Astrid Lindgrens världissä Vimmerbyssä.

Tarkoitukseni on kirjoittaa vielä jossain vaiheessa blogipostauksiakin näistä pyöräreissuista. Ovat vain vähän työläitä kirjoitettavia kaikkine kuvineen ja muine yksityiskohtineen. Mutta yritän tässä keväämpänä, kunhan kunnon pyöräilykelit taas lähestyvät.

Tämän postauksen kuvat ovat kuviani eri puolilta Ruotsia, enimmäkseen huhtikuisilta Nordiska trädgårdar -messuilta Tukholmasta.

perjantai 13. tammikuuta 2017

12 juttua edessä olevaan vuoteen

Puutarhablogeissa on kiertänyt tiiviisti haaste, jossa on muisteltu viime vuoden kuukausia 12 kuvalla. Koska tuo haaste on jo kiertänyt sen verran runsaasti, ajattelin tehdä tällaisen "tulevaisuusmuistelon" ja pohtia etukäteen tätä edessä olevaa vuotta. Saas nähdä sitten vuoden päätteeksi, miten asiat toteutuvat!

Tammikuu
Vielä odottelua puutarhahommien suhteen. Hyviä suunnitelmia voi toki jo tehdä. Ja siemenostoksia. Ja muita ostoksia. Minä haaveilen uudesta, entistäkin tehokkaammasta taimivalaisimesta.
Ja blogissani on meneillä kevätgallup, käythän osallistumassa!

Helmikuu
Ensimmäisten taimikylvöjen aika, ellei sitten malta odottaa vielä maaliskuun alkupuolille. Ensimmäisenä multaan pääsevät juurisellerin ja purjon siemenet sekä muutama ensimmäinen tomaatti.

Maaliskuu
Taimikylvöjen ruuhka-aikaa. Kuun alkupuolella loput tomaatit, loppukuusta ehkä ensimmäisiä yrttejä.

Huhtikuu
Kuukausista julmin, sanotaan. No jaa, puutarhurille ei kai kuitenkaan. Aika työntäyteinen silti. Taimikylvöt jatkuvat, kuun puolivälissä erilaiset kurkkukasvit ja kaalit, sekä vähän kesäkukkia, mahdollisesti myös ensimmäisiä varhaissalaatteja.

Huhtikuun alkupuolella olisi myös suuri houkutus, Nordiska trädgårdar-messut Tukholmassa. Kävin toissavuonna ihastumassa, nyt messut taas polttelisivat.

Minä kyllä myös toivoisin, että kävisi niin hyvin, että hiihtokelit jatkuisivat vielä reippaasti huhtikuun puolelle, mielellään vaikka pääsiäisen pyhiin asti. Niin on monina viime vuosina käynyt, talvi tuntuu siirtyneen jotenkin vähän myöhemmäs.

Toukokuu
Tulisipa sitten äkkiä lämmin ja aikainen kevät! Parhaina vuosina ensimmäisiä salaatti- ja muita avomaankylvöjä on päässyt meilläpäin hyvinkin tekemään vapun aikoihin, tai jopa vähän aiemmin. Kuin myös istuttamaan maahan ensimmäiset, purkeissa esikasvatetut perunat sekä ensimmäiset tomaatintaimet lämmittämättömään kasvihuoneeseemme.

Toukokuussa olisi myös Tallinnassa ja muualla Virossa tarjolla useampia aika vastustamattomia tapahtumia, vaikkapa Türin kukkamarkkinat sekä Tallinnan kukkaisfestivaali. Toukokuun lopussa on vielä viikon mittaiset Tallinnan vanhankaupungin päivät monine tapahtumineen.

Kesäkuu
Veikkaukseni on, että kesäkuu on enimmäkseen aika viileä - pessimisti ei pety :) Sekään ei haittaisi, jos ei olisi lisäksi kovin sateista. Kylmässä ja märässä on kurja tehdä kylvöjä, eivätkä kasvit tahdo päästä millään vauhtiin, rikkaruohot rehottavat. Mielellään siis ei kuitenkaan sellaista, kiitos!

Heinäkuu
Ah, koko kuukausi kesälomaa ja aikaa itselle, perheelle, puutarhalle... Ei ainakaan vielä kummempia suunnitelmia.

Lämpö ja aurinko ois kivaa, mutta kesä on kuitenkin aina kesä, oli sää mikä hyvänsä. Miten se menikään; Suomen kesä, lyhyt, mutta vähäluminen... ;)

Heinäkuun puolivälistä alkaa myös odotettu marja-aika, ensinnä pääsee herkuttelemaan mansikoilla ja lakoilla ja vähän myöhemmin makoisilla mustikoilla. Lähempänä elokuuta sitten vielä herukoilla ja vadelmilla.

Elokuu
Back to business, töihinpaluu voi taas olla loman jälkeen vähän vaikeaa. Varsinkin, kun puutarhakausi sadonkorjuineen jatkuu parhaimmillaan.

Tästäkin huolimatta elokuu on mielestäni yksi kesän parhaita kuukausia. On toivottavasti vielä hyvinkin lämmintä, iltaisin töiden jälkeen ehtii, näkee ja jaksaa yleensä vielä monenmoista.

Kaikki kasvaa kohisten, tässä vaiheessa jopa aika vähällä hoidolla. Puutarhakasvit on saaneet ylivoiman rikkaruohoista, eikä vaarana ole että taimet tukehtuisivat jokaiseen pieneen vesiheinänalkuun.

Syyskuu
Aletaan jännätä ensimmäisiä hallaöitä. Toivotaan, ettei niitä tulisi ainakaan aivan alkukuusta, niin kesäkurpitsat ja muut jaksaisivat vielä puskea ilolla satoa.

Lokakuu
Voi olla vielä lämmintä ja kaunista, tai sitten jotain aivan muuta. Yleensä purjot sekä juurekset, porkkanat, lantut, sellerit ja maa-artisokat nostetaan meillä maasta jossain vaiheessa lokakuuta. Joskus on menty marraskuun puolellekin.

Marraskuu
Huhtikuun "tittelin" antaisin mieluummin tälle. Oikeastaan vähän turha kuukausi. Minua ei haittaisi vaikka jäisi kokonaan väliin - mitenkähän tuo poisto voisi onnistua - voisko vaikka EU tai joku auttaa?

Joulukuu
Ensin aikamoista huisketta, joka sitten lopulta johtaa aivan päinvastaiseen - suureen joulurauhaan, toivottavasti.

Joulukuun alussa on myös tietysti yksi tämän vuoden huippukohtia, Suomi100 v, huuuikea juttu!!! Aivan mahdotonta etukäteen kuvitella mitä kaikkea tuo päivä lopulta tulee sisällään pitämään. Paljon monenlaista etukäteispöhinää on meneillä jo nyt, mihinkähän tämä huipentuukaan?


Näiden jotenkin odotettavissa olevien asioiden lisäksi joukkoon mahtuu varmasti vielä monenlaisia isompia ja pienempiä ylläreitä. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään kovin kurjia sellaisia!

Mitä sinä odotat tältä vuodelta?

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa - pieni keväinen gallupkysely



Vaikka talvi on tuskin päässyt alkamaan, rupeavat myös kevääseen liittyvät asiat pyörimään hiljalleen mielessä.

Syyhyääkö multasormesi jo, vai nautitko ensin mieluummin keväthangista?

Laitanpa tässä vaihtelun vuoksi jälleen tällaisen pienen kevätaiheisen gallupkyselyn. Aiemmin harrastin näitä kyselyitä enemmänkin, mutta nyt nämä ovat päässeet jotenkin unohtumaan.


Kysymys ja vastausvaihtoehdot ovat:

Millä mielin odotat tulevaa kevättä?

Kevättä rinnassa ja multasormia polttelee
Nautitaan nyt ensin tästä talvesta ja katsotaan sitten
Minun juttuni on syksy, keväästä ei niin väliä
Jotain muuta, mitä?

Kysely löytyy tuolta oikealta ylhäältä, mistä pääset klikkamaan mieluisesi vastausvaihtoehdon. Jos haluat kommentoida vastaustasi, varsinkin tuota viimeistä kysymystä, laita kommenttisi tähän postaukseen.


Keräillään vastauksia tämän tammikuun ajan, ja katsotaan sitten tulokset.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Erilainen uusivuosi

Vietimme tällä kertaa uudenvuoden vähän uudenlaisissa ympyröissä - naapurissa Tallinnan puolella. Etukäteen pikkuisen jännitti mitähän tuleman pitää, onkohan siellä kovinkin villi meno.

Varmuuden vuoksi varasin majoituksemmekin kilometrin verran vanhankaupungin ulkopuolelta, jottemme olisi aivan pahimman juhlinnan keskellä. Toinen syy oli se, että aivan keskustan majoitushinnoissa tuntui olevan aika posketon uudenvuodenlisä.

Vanhankaupungin muurien tornit oli puettu ihanaan jouluasuun. Tykkäsin :)
Vaan mitä vielä, kaikki etukäteishuolehtimiseni oli vallan turhaa. Kaikkialla oli mukavan rauhallista, niin laivalla kuin itse kaupungissakin.

Emme tosin jääneet odottamaan vuoden vaihtumista aivan keskustan humuun, vaan ihailimme ilotulitusta majapaikkamme ikkunasta, minne se näkyi vallan hyvin. Onneksi ikkuna sattui olemaan juuri keskustan suuntaan.

Samalla pääsimme mukavasti osallisiksi Vapaudenaukiolla järjestetystä keskiyön ulkoilmakonsertista - musiikki kuului mainiosti majapaikkaamme asti. Varsinkin kun avasi ikkunan ulos, mikä oli täysin mahdollista ulkolämpötilan ollessa reilusti plussan puolella.

Tallinnan-matkaan kuuluu aina hyvinsyöminen. Nyt en onnistunut millään löytämään etukäteen erilaisiin ruokarajoitteisiimme sopivia ravintoloita. Niinpä kävelimme vain Vanhankaupugin kaduilta sisään pariin eri paikkaan - toiseen aattona ja toiseen uudenvuodenpäivänä.

Molemmat ravintolat, Tre kronor sekä uutukainen Kvartal, olivat tosi positiivisia yllätyksiä. Nautimme mm. ankanrintaa ja muita herkkuja.

Yllättävä plussa oli myös se, että majapaikkamme sattuikin sijaitsemaan aivan Tallinnan keskustorin, Keskturgin, vieressä.

Tori on yksi lempipaikkojani Tallinnassa iloisenkirjavine säilykepurkkirivistöineen, valtavine hapankaalipäniköineen ja monenlaisine muine elintarvikkeineen ja erilaisine tavaroineen. Sen eksoottisessa tunnelmassa voisi vaellella vaikka kuinka pitkään. Harmi kyllä valokuvaus on torilla kielletty.

Tällä kertaa huomasin torin laidalla myös runsaan näköisen siemenkaupan, joka ei nyt kuitenkaan ollut auki, kenties uudenvuoden johdosta. Tuonne pitää siis päästä uudelleen :)

Uudenvuodenpäivänä suuntasimme kaupungin ulkopuolelle Keila-Joan upealle vesiputoukselle, minne onnistuimme seikkailemaan vajaan tunnin matkan aivan tavallisilla paikallisbusseilla.

Keila-Joan putoukset, Tallinnasta 25 kilometriä länteen.
Aattona taas painuimme Vanhassakaupungissa maan alle Bastionin tunneleihin opastetulle kierrokselle. Molemmat olivat, kumpikin omalla laillaan, hyvin vaikuttavia kokemuksia.
Tallinnan ruokakaupoista löytyy paljon sellaista,
mitä ei täälläpäin kaupoissa näy!

Tallinnasta tarttuu aina mukaan myös ruokatuliaisia - jotain sellaista, mitä meiltä Suomesta ei ainakaan kovin helpolla löydä.

Tällä kertaa Intia-teemaista; paneer-juustoa ja linssijauhoista tehtyä ohutta Pappadums-leipää. Näistä valmistui kotona herkullinen Palak paneer - kasviscurry.
Currya, kurkumaa, korianteria... kun on oikeat ainekset,
syntyy maukas intialainen Palak paneer helposti kotonakin.
















Uusivuosi Tallinnassa oli kaikkineen niin mukava kokemus, että sitä voisi harkita toistekin.

Oikein mainiota alkanutta vuotta kaikille lukijoille!

maanantai 26. joulukuuta 2016

Vaaleanpunaista tähteä metsästämässä...

Yleensä joulukukilla ei ole minulle niin kovasti väliä. Kunhan jotain on - paitsi ei mielellään joulutähteä, se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini.

Tänä jouluna sain kuitenkin jostain päähäni, että piti saada kolme, mieluiten keskenään eri väristä - pientä joulutähteä! Samaan ryhmään yksi perinteisen punainen, yksi valkoinen ja vielä yksi vaaleanpunainen.

Ajattelin, että käyn nopeasti hakemassa kukat jostain lähikaupasta. Onneksi olin ajoissa liikkeellä, sillä tästä tulikin vähän isompi projekti. Vaaleanpunaisia joulutähtiä kun ei näemmä haetakaan noin vain, niitä ei näytä olevan suunnilleen missään. Kyllä aiempina vuosina mielestäni kaikki paikat on pullistelleet myös noita vaaleanpunaisia tähtösiä, tai sitten muistan vallan väärin.

Kiersin useita kukkakauppoja ja muita myymälöitä - huonolla menestyksellä. Luovuttaakaan ei malttanut, kun oli tämän idean päähän saanut. Lopulta kauppahallin kukkakaupasta löytyi pari jonkunlaista vaaleanpunaista yksilöä. Ei ihan niin hempeää kuin olin ajatellut, mutta paremman puutteessa saivat menetellä.


Vaan kyllä kannatti etsiskellä, kaikki joulunajan vieraat äkkäsivät oitis vaaleanpunaisen joulutähden ja ihastelivat sitä - ehkä se ei olekaan niin kovin tavallinen?

Sitä muuten vielä mietin, että mistäs tämä joulutähti-innostus nyt yhtäkkiä putkahti - olenkohan tulossa äitiini :o Mielestäni joulutähti ei kyllä taida kuulua hänenkään lempikukkiinsa - olen siis varmaan tulossa mummooni :O

torstai 22. joulukuuta 2016

Kaikki menee siirapiksi... :)

tällainen kirjoitus on odottanut minulla julkaisematta jo jonkin aikaa. Laitetaan se nyt joulun kunniaksi, kun juuri parhaillaan keittelen siirappia granaattiomenasta jouluisen jäädykkeen seuraksi.

Jatkoksi tuohon otsikkoon ... tai ainakin melkein kaikki. Erilaisia siirappeja on kiva keitellä. Lisäksi ne ovat monikäyttöisiä ja niihin on kätevää upottaa hedelmien, marjojen ja mehujen jämiä ennen kuin ne kerkiävät mennä huonoiksi.

Siirappia voi tehdä melkeinpä mistä hyvänsä marjoista ja hedelmistä. Olen tehnyt niitä sellaisista marjoista, jotka muutoin kuluvat meillä huonosti, kuten vaikkapa lakoista, jotka siirapin muodossa maistuvat kummasti. Myös erilaisista sitrushedelmistä syntyy mainioita siirappeja.

Siirapit sopivat mm. jäätelön kastikkeeksi, lettujen tai pannukakun kanssa, ihanan italialaisen semifreddon maustamiseen, juomien pohjaksi sekä juustojen kera.

Siirapin perusohje:

1 dl vettä
1/2 - 1 dl sokeria
n. 1 dl marjoja tai 1/2 dl vahvaa mehua

Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa. Lisää marjat tai mehu ja jatka keittämistä ilman kantta noin 10 min, kunnes siirappi on sopivan paksua.

Aika energiapitoisiahan nuo siirapit kuitenkin ovat, joten niitä ei kannata nauttia tuon tuosta, mutta silloin tällöin herkutteluun ne sopivat mainiosti, ne säilyvät myös hyvin.

Tällä hetkellä voi siirappia keitellä jouluglögitiivisteestä, jos sitä on sattunut jäämään yli. Siitä syntyy mukavan mausteinen siirappi.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Jälkkäri edellä jouluun :)

Tästä ne jouluvalmistelut taas lähtevät. Asiat tärkeysjärjestykseen, eikö? Siispä tuli aloitettua jouluherkkujen valmistus ensimmäisestä jälkkäristä.

Sellaiseksi päätyi huolellisen harkinnan jälkeen ihastuttava granaattiomenajäädyke.

Ripottelin vuoan pohjalle vähän ylimääräisiä
granaattiomenansiemeniä, ajatuksella että niistä tulisi
kaunista koristetta jäädykkeen pintaan.
Alkuperäisenä ajatuksena oli, että joulupöydässä täytyy olla granaattiomenaa jossain muodossa; se on mukavan raikkaan makuista ja ennen kaikkea kauniin joulunpunaista.

Granaattiomena sai seurakseen rommissa uitettuja rusinoita sekä pähkinä- ja suklaarouhetta.

Tähän sisältyy myös vähän nostalgiaa, kuten kunnon joulujuttuihin; alkuperäinen ohje on Mysi Lahtisen Jouluinen kahvijäädyke jostain 1900-luvun loppupuolelta. Kuitenkin tuunattuna siten, että jätin kahvin pois, ja vaihdoin alkuperäisessä ohjeessa olleet hillotut kirsikat noihin granaattiomenansiemeniin.


Kaikkineen tämä jälkkäri on nopea ja mukava valmistaa. Nyt se saa odottaa valmiina joulun tuloa pakkasessa kaikessa rauhassa.





Tosin ajattelin, että höysteeksi ja viimeiseksi pisteeksi i:n päälle voisi vielä kiehauttaa vähän granaattiomenasiirappia.

Laitanpa tämän ohjeen tähän, jos vaikka joku muukin innoistuisi samaisesta jälkkäristä:

1 dl rusinoita
tilkka rommia tai rommiaromia
1 granaattiomenan siemenet
reilu dl pähkinä- tai mantelirouhetta
150 g tummaa suklaata
3 munan keltuaista
3/4 dl tomusokeria
4 dl kermaa

Paloittele rusinat veitsellä pienemmiksi ja laita ne kulhoon. Kaada sekaan tilkka rommia, tai jos tarjoilet jälkkäriä alaikäisille, muutama tippa rommiaromia ja tilkka vettä. Sekoita. Jätä maustumaan ja jatka muiden ainesten kanssa.

Irrota siemenet granaattiomenasta, rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita keskenään rusinat sekä suklaa- ja pähkinärouheet. Kääntele munavaahto sekoittaen joukkoon. Lisää lopuksi joukkoon varovasti sekoittaen kerma sekä granaattiomenansiemenet.

Kaada massa mielellään kauniiseen rengasvuokaan ja laita jäätymään pakastimeen vähintään yön yli. Tarjoa halutessasi jäädykkeen kanssa granaattiomenasiirappia.

Tämän jälkkärin hyvä puoli on myös se, että se on sellaisenaan gluteeniton, ja siitä saa myös helposti laktoosittoman, kun käyttää laktoositonta kermaa.

Ja jos on vielä vaikkapa allergiaa jollekin noista aineksista, voit hyvin vaihtaa jonkin niistä esim. piparkakkumuruihin. Jos haluat jäädykkeen olevan edelleen gluteeniton, muistathan käyttää gluteenittomia pipareita.

Valmiina pakkaseen.

Mutta, eivätpä nämä jälkkärit taida vielä tähän jäädä. Tänä jouluna olen ollut aivan erityisen innostunut juuri jälkiruoista.

Olisi kiva, että tarjolla olisi kunnon valikoima, josta voisi sitten mielen mukaan napsia vähän sitä sun tätä.

Niinpä tein jo aiemmin pienen koe-erän aikas ihanaa Sikke Sumarin toskakakkua, johon tulee murotaikinapohjan päälle kotitekoista vadelmahilloa. Sopivan makeaa ja ihanan jouluisen näköistä! Eiköhän näillä jo aika pitkälle pärjäillä...

Hyviä jouluvalmisteluja!

torstai 24. marraskuuta 2016

Kahdeksantoista askelta joulunodotusta

Tasan kuukausi jouluun! Sieltä se alkaa hiljalleen hiipiä, aina yksi pieni uusi palanen kerrallaan.


1. Kynttiläuinti

Odotettu tapahtuma, kiva että uimahallit järjestävät näitä. Tunnelmallista, kaunista ja rauhallista lilluttelua joulumusiikin soidessa. Ei tulisi mieleenkään vetää hengästyttävää uintitreeniä.    

2. Joulukalenterin hankinta

Tärkeä tapahtuma, vaikka lapset eivät ole enää pieniä. Tiukka valinta, millainen kalenteri tänä vuonna johdattaa jouluun? Kaunis sen ainakin pitää olla, ja mielellään tuotto johonkin hyvään tarkoitukseen.

3. Vettä sataa, joulu tulee?

Tämä kai se nykyään on varma joulun merkki! Marraskuussa lumi käväisee, mutta joulukuun puolella ruohot viheriöivät ja vettä vihmoo. Ulkona on niin lämpöistäkin, ettei edes palella, outoa! Eikös pari vuotta sitten jouluna ollut melkein lämpimäpää kuin saman vuoden juhannuksena.

4. Jouluvalot

Minulle vähän kaksijakoinen asia. Kauniita katsella, tuovat valoa pimeään - mutta, energiaa palaa taivaan tuuliin! Kuinkahan paljon yhteensä kaikkiin Suomen jouluvaloihin? Onneksi on tullut myös energiaa säästävämpiä lediratkaisuja.

Itse kaipaisin myös lunta jouluvalojen kaveriksi. Vielä en ole saanut ripustettua yksiäkään, mutta eiköhän se tästä vielä lähde, kun sopiva inspiraatio iskee!

5. Joulupukki vesisateessa

Vähän surkea näky, tähän se on kai totuttava? Oli sää mikä hyvänsä, joulunavaukset toki pidetään, ja kyllä se joulukin sieltä on aina tullut ;)

6. Pimeää!

Puoliltapäivin saa ihmetellä, miten näin pimeää voikaan olla, iltapäivällä ei näe enää puuhata ulkosalla yhtikäs mitään. Onneksi pian ollaan taas menossa valoa kohti! Ja eihän se valoisa aikakaan tuntuisi lainkaan samalta, jos ei olisi tätä pimeyttä vastapainona.


7. Kuusen katselua

Sitä huomaa myös katselevansa pihapiirin kuusia "sillä silmällä" - vai otettaisiiko kuitenkin joulumänty kuten viime vuonna? Se olikin aika mukava ja kätevä.

8. Lahjapohdintoja

Hankitko lahjoja hyvissä ajoin pitkin vuotta, vai pääsetkö vauhtiin vasta viime hetkillä? Itse olen ollut aiemmin enemmänkin jälkimmäistä, mutta nyttemmin olen oppinut kuuntelemaan toiveita vähitellen pitkin vuotta, ja tekemään hankintoja sen mukaan.

Se on ollut yllättävän vapauttavaa, sitä paitsi hyvä lahjahankinta tuo aina itsellekin hyvän ja vähän jouluisen mielen.

9. Ulkomaiset joulutorit

Lehdet ja netti pullistelevat tunnelmallisia matkamainoksia; lähtisitkö Tukholmaan, Berliiniin, Budapestiin vaiko Tallinnaan? Ihanan näköistä, haluaisin noihin kaikkiin! Onneksi olen vielä menossa piipahtamaan Tallinnassa.

Ja hei, onhan joulutoreja nykyään jo meilläkin, tosin eivät valitettavasti oikein vedä tunnelmallisuudessa vertaa ulkomaisille kilpakumppaneilleen. Paremman puutteessa niilläkin voi kuitenkin hyvin piipahtaa hakemassa joulutunnelmaa.

10. Kynttilänvaloa

Pitkin päivää tekee mieli sytytellä kynttilöitä - töissä, kotona, kaikkialla.

Ja sitten kun tulee pakkasta - tehdä jäälyhtyjä :)

11. Joulunamusia

Milloin saa avata ensimmäisen suklaarasian? Pitkään niitä on jo saanut kaupassa katsella, mutta ihan vielä ole niiden aika, siellä ne onneksi kaupassa kiltisti odottavat :) Nämäkin saattaisivat kyllä auttaa kohdassa 13.


Viime vuonna väkerrettiin tällaisia sieviä pieniä
paperitähtiä. Mitähän tänä vuonna keksitään?
12. Ensimmäiset joulukoristeet

Milloin voisi laittaa ensimmäiset joulukoristeet - ja mitä ja minne ne tällä kertaa tulisivat? Ei missään nimessä liian aikaisin.

13. Joulusiivous

Huh :( ! Olisi kai parempi aloittaa pieninä paloina jo nyt heti. Jospa otettaisiin kuitenkin ensin seuraava kohta ja palataan sitten asiaan :) Ja kuinkas tälle sattuikaan juuri tämä numero?

Ihanat kristallipiparit. Nämä eivät ole ihan niin jouluisia,
että näillä voi startata jo hyvissä ajoin!
14. Glögiä ja pipareita :) 

Juniori leipoi ekan piparitaikinan jo ainakin viikko sitten - no kun se on niin namia :) Silloin tuli nautittua ekat glögitkin, lämmittää mukavasti tässä pimeydessä.

15. Joulumusaa

Alkaa hiljalleen soida, yleensä liian aikaisin. Paitsi että tänä vuonna en jostain kumman syystä ole juuri vielä kuullut. Ehkä ei ole tullut niin pyörittyä tuolla kaupoilla? Kaunista joulumusiikkia on kuitenkin kiva kuunnella vähän pidempäänkin. Lumiukko ja ensimmäinen joulu on kuitenkin jo soinut jossain, oikein hyviä avauksia kumpikin!

Perheen pikkupianisti on jo aloittanut jouluharjoitukset, ja sitä kyllä kuuntelee ihan ilolla!

16. Mitä joulupöytään?

Tämäkin alkaa pyöriä mielessä hiljalleen, meillä mietintä lähtee aina jälkiruoasta :) Se vaihtelee eniten joulusta toiseen. Muilta osin joulupöydän antimet ovat vuodesta toiseen aika samanlaisia, ja pitkälti oman puutarhan antimista tehtyjä. Jo aikaa sitten kuului toive - tai oikeastaan käsky - waldorffin salaattia ja perunalaatikkoa on ainakin oltava - ja minulle sienisalaattia.

Sitten vähän lähempänä joulua voi olla apua blogistani löytyvästä joulun ruokaostoslistasta kauppaan.

17. Joulukortit

Vähän kuin siivous, huh. Minkälaiset kortit tänä vuonna, ja missäs ne osoitteet taas olivatkaan?

Huonekuusikin toimittaa koristeltuna
mainiosti pienen joulupuun virkaa,
vaikkapa pikkujoulu-sellaisen.
Pienet jouluvalot sopisivat myös hyvin.
18. Kukkaset

Vielä viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Jos haluaa itse kasvatella joulukukkia, niin ihan pian on syytä laittaa sipulit multaan!

Oikein ihanaa joulunodotusta sinulle!

torstai 10. marraskuuta 2016

Mitäs näistä kaikista tomaateista oikein tekisi?

Pyöriikö sinulla vielä nurkissa tomaatteja kypsymässä kuten meikäläisellä?

Mennyt kesä oli huikea tomaattikesä. Parhaimpaan aikaan reilut 20 tomaatintainta tuottivat puolisen kiloa kypsiä tomaatteja joka ikinen päivä. Siinäpä oli pienellä perheellä vähän urakkaa.

Lokakuun alussa keräsin kasvihuoneesta viimeisetkin tomaatit sisälle kypsymään, varmaan parikymmentä kiloa. Näitä tomaatteja riittää edelleen. Onneksi niitä on helppo säilöä.

Eniten olen tehnyt monikäyttöistä tomaattikastiketta, jonka pakastan sopivan kokoisissa annosrasioissa. Myös happamenmakeaa paholaisen hilloa pitää aina olla muutama purkillinen.

Uusin kokeilu oli hauska tomaattimarmeladi, jollaiseen törmäsin ensimmäisen kerran Ruotsissa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Sieltä mukaani tarttui purkillinen tuota erikoisuutta.

Tomaattimarmeladissa maistuu mukavasti inkivääri, minkä lisäksi makua antamassa on sitruunaa.

Kokeilin marmeladin valmista omista tomaateista vähän arviolta ja maistelemalla noista purkissa mainituista aineksista, ilman sen kummenpaa reseptiä. Oikein hyvin onnistui ja herkulliselta maistui.

Tomaattimarmeladi sopii mielestäni erityisen hyvin juustojen kanssa nautittavaksi, maun perusteella ei millään arvaisi tomaattia marmeladin raaka-aineeksi.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Hämmentävä vierailu

Tein pääkaupunkiseudun-reissullani pikavisiitiin Vantaan Koivuhaassa sijaitsevaan Viherpajan puutarhamyymälään ja -näyttelyyn, josta on niin monissa blogeissa kerrottu.

Olipas hämmentävä kokemus. Aika harvoin tapahtuu siten, että menen niin sanattomaksi kuin tuolla. Viherpaja on eriskummallinen jo sijainniltaan, Vantaan perukoilla lentokentän nurkilla, ihan lähellä Tuusulantietä, mutta kuitenkin "keskellä-ei-mitään". Siellä aivan yhtäkkiä on tuo merkillinen keidas.


Jo parkkipaikka on vaatimattomuudessaan erikoinen, pieni pellonreunaan raivattu läntti. Seuraavaksi kummastelin sisäänkäyntiä. Hyvin vaatimaton ovi pienessä, vähän kulahtaneessa kasvihuoneenpäädyssä. Rohkeasti vain ovi auki - ja viidakkoon!

Sillä sitähän riitti, aina vain aukesi uusia huoneita, ovia, käytäviä, suihkulähteitä... Joka puolella rehottivat mitä erikoisemmat kasvit. Pitkälti kaikkea, mitä olen tottunut näkemään eri kasvitieteellissä puutarhoissa maailmalla.

Oli monenlaisia kaktuksia ja palmuja, teepensaita, kolibrikukkia, kannukasveja, lihansyöjäkasveja sekä vaikkapa pitsilehtiä monissa eri väreissä. Tässä ihan vain muutamia. Lisäksi Viherpajassa on tällä hetkellä kaunis ja näyttävä timanttikukkien näyttely.

Kasviviidakon lisäksi mystistä tunnelmaa lisäsivät monenlaiset vesiaiheet - suihkulähteet ja erilaiset altaat - sekä siellä täällä haamumaisina leijailevat kasviharsot. Niitä oli myös kaikkialla levitettynä vaakatasoon kasvien yläpuolelle. Ehkä tämä liittyi jotenkin valon ja kosteuden hallintaan - ilma oli tosi trooppisen kostea. Kokonaisuudesta uupuivat vain kasvien seassa luikertelevat käärmeet - tai ainakaan en niitä havainnut ;)
Yhtäkkiä tulin merkilliseen, hämyisään huoneeseen kutsuvine nojatuoleineen ja musiikkeineen.
Ja siitä erilaiset kasvireitit jälleen jatkuivat.

Paikka hämmensi minua niin, etten oikein osannut kuvatakaan. Nyt vasta jälkikäteen tuli mieleen kaikenlaista, mistä olisi voinut kuvia napsia.


Paljon erikoisia uutuuskasveja.
Olen myös lukenut jonkun harmitelleen sitä, että Viherpaja on nykyään niin kovin pieni, on kuulemma kutistunut kovasti alkuperäisestään. Mitähän se on siis joskus mahtanut ollakaan?

Monenlaisten kasvien runsautta.
Jännitettä ja ristiriitaisuutta lisäsi myös se, että vaikka rakennukset ovat jo parhaat päivänsä nähneet, niin kaikki tuhannet kasvit - vai olisiko jopa kymmenettuhannet - olivat äärimmäisen hyväkuntoisia ja hyvin hoidettuja. Tuohon täytyy kulua valtava määrä työtä. Ja vaikka paikka oli rehevä, runsas ja vähän sekasortoinen, niin toisaalta kaikki oli melko hyvässä järjestyksessä - todellista hallittua hoitamattomuuttta.

Sitä kovasti ihmettelin, miten tuolla pärjätään kovilla talvipakkasilla? Lämmitykseen täytyy kulua melkoinen määrä energiaa.

Herkkuvärejä :)
Nyt kun alkuihmetyksestä on selvitty, tuonne on kyllä pakko mennä vielä uudestaan, paremman ajan kanssa ja kenties vähän toiseen vuodenaikaan. Vaikkapa keväällä kirsikankukkien aikaan, kun Viherpajassa on auki myös japanilainen puutarha.

En tullut ostaneeksikaan mitään; sama juttu, olin niin hämmästynyt, etten oikein osannut. Nyt vasta kotiin päästyä tuli mieleen myös joitain kasveja, mitä olisi voinut hankkia. Ehkä sitten sillä seuraavalla kerralla...


Mukavaa alkanutta viikkoa - ja marraskuuta, koetetaan kestää!



Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!