tiistai 7. helmikuuta 2017

Varo liukasta rappurallia!

Laitanpa omakohtaisesta kokemuksesta tällaisen pienen varoituksen, ettei kellekään muulle kävisi samoin.

Liukastuin nimittäin tuossa viikonloppuna kotiin tullessani oikein kunnolla sellaisessa metallisessa rappurallissa. Siinä tuo on ollut vuosikymmenet viattomana paikoillaan portaiden juuressa, enkä osannut lainkaan arvata, millaiseksi "killeriksi" se voi muuttua.

Näin kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin, noiden metallisten harjanteiden yläpinta voi tulla sivusuunnassa liukkaaksi kuin saippua, ja jalka lähtee äkkiarvaamatta sivuluisuun. Olin hämmästynyt, kun jälkeenpäin kokeilin, miten liukas tuo pinta oli. Nyt kovempien pakkasten myötä se ei kuitenkaan enää ole samanlainen, onneksi.

Lensin oikein kunnolla, mutta mitään vakavampaa ei onneksi näyttäisi tulleen, mitä nyt vähän kolotusta ja mustelmia siellä sun täällä.

Noiden metalliharjanteiden yläpuoli pitäisi ehdottomasti olla jotenkin karhennettu. Nämä sileäpintaiset mallit pitäisi minusta kieltää kokonaan, tuskin olen ainoa tuollaisessa liukastunut! Jonkin aiemman varoitustekstin onnistuin netistä löytämään, vaan eipä ole tullut tällainen vaaranpaikka aiemmin mieleen.

Mielestäni olen nähnyt jossain sellaisiakin malleja, joissa nuo yläpuolet on jotenkin lovettu tai uritettu. Pienellä googlailulla tällaisia ei tullut ihan heti vastaan. Löytyi kyllä toinen malli, jossa tuo yläpuoli on vähän toisenlainen, sellainen verkkomainen.

Oletko sinä osannut varoa tätä yllättävää vaaranpaikkaa?

lauantai 4. helmikuuta 2017

Sinisiä ja valkoisia ajatuksia


Huomaan Suomi 100 v-juhlinnan jostain syystä innostavan minua aikalailla. Onhan tämä aika ainutlaatuista, on huikeaa kuulua sukupolveen, joka on saanut kokea sekä vuosituhannen vaihteen että Suomen 100-v juhlinnan.

Aivan erityisen hauskaa minusta on seurata, millaisin eri tavoin erilaiset tahot - yritykset, kunnat ja kaupungit, järjestöt sun muut keksivätkään tätä juhlavuotta viettää.

Voihan se olla, että loppuvuodesta - siis sen varsinaisen juhlapäivän aikaan - tämä aihe alkaa jo kyllästyttää, mutta ainakin tällä hetkellä se vielä inspiroi.

Tässä on kyllä melkein jo vähän enemmän
Ruotsi-vivahdetta. Mutta tämä onkin
Tukholman puutarhamessuilta!
Sitä olen vähän miettiyt, pitäisikö tämä teema näkyä jotenkin omassa puutarhassa? Ekaksi tulisi mieleen sininen ja valkoinen. Siitä täytyy sanoa, että se ei kuitenkaan ole oikein lempiväriyhdistelmiäni, tai oikeastaan tuo sininen ei kuulu lainkaan lempiväreihini. Puutarhassakin se tuntuu minusta jotenkin vähän epäluonnolliselta, vaikka onhan toki olemassa ihan luonnostaan sinisiäkin kukkia.

Olen kuitenkin enemmän kirkkaampien värien ystävä. Pitikin nyt käydä tässä huviksi läpi kaikki blogikuvani ja katsoa, löytyykö mitään sini-valkoista. Löytyihän sentään muutama kuva :)

Paitsi että - kaikissa näissäkin on myös ripaus jotain muutakin väriä!

Ehkä silti jotain pientä sini-valkoista voisi ensi kesäksi kuitenkin ajatella. Näistä kuvista muistuikin nyt mieleeni nuo sininen ja valkoinen maitohinkkini! Noistahan sen voisi saada, siniseen jotain valkoista kukkaa ja valkoiseen jotain sinistä  - ehkä lobeliaa? Tuo sininen hinkki kun on vielä sattumalta aikalailla juuri Suomen lipun sävyä.

Toisaalta törmäsin myös aika herkkään sinivalkoiseen Blue sarah -verenpisaraan. Ehkä sellaisenkin voisi hankkia?

Verenpisara on mielestäni aivan ihastuttava kasvi, eikä minulla ole nyt ollut sellaista vuosikausiin.

Yksi lähestymistapa voisi tietysti olla tuo 100. Sata jotain? Sata tomaatintainta? - No ei kyllä, ei edes juhlavuoden kunniaksi, liian iso urakka. Normaalit 25 kappaletta saa kyllä riittää.

Ehkä sata jotain muuta? Tai sitten jotain istutettuna maahan kuvioksi, josta muodostuu ykkönen, nolla ja nolla? Vaikka kukkia istutettuna ruohikolle tuohon "satasen" muotoon. Tämähän alkaa mennä jo ihan sini-valkoiseksi!

Oletko sinä ajatellut juhlistaa tätä vuotta puutarhassasi?

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Talvivinkki: koiran vesikuppi sulana ilman sähköä



Talvipakkasilla on joskus ongelma; ulkoaitauksessa päivänsä viettävän lapinkoiramme vesikuppi tahtoo jäätyä, miten sen saisi pysymään sulana? Olemme pähkäilleet tämän ongelman kanssa jo pidemmän aikaa.

Sähkölämmitteinen vesikuppi olisi yksi mahdollisuus. Aitausta lähin sähköpiste on kuitenkin sen verran kaukana, ettei pitkiä jatkojohtovirityksiä viitsisi vetää pitkinpoikin pihan.

Tähän ongelmaan syntyikin yllättäin ratkaisu puolivahingossa viime kesänä. Meillä tehtiin linnunpönttöjä, ja laitoin yhden ylimääräisen pönttöaihion telineeksi koirulin vesikipolle. Ajattelin, että näin vähän ylempänä vesi voisi pysyä kesällä vähän paremmin puhtaana, aiemmin maassa olleessa kipossa vesi likaantui nopeasti erilaisista maasta roiskuvista roskista.

Talven tultua keksimme, että tuon "telineen" avulla kipon alle voikin laittaa kynttilän pitämään veden sulana. Pikkupakkasella pieni tuikku toimii hyvin useamman tunnin ajan.

Telineen tulee olla yläosastaan sen kokoinen, että kipon ja telineen väliin jää pieni ilmarako, jotta kynttilä jaksaa palaa.

Sopivankokoisen telineen voisi vallan hyvin nikkaroida myös helposti vaikka laudasta. Sehän voisi aivan yhtä hyvin olla vaikka neliskanttisen muotoinen.

Kynttilän alle kannattaa laittaa sopivankorkuinen tiili tai muu alusta. Tuikku taas kannattaa laittaa lasiseen astiaan, missä se palaa paremmin kuin ilman astiaa.

Oletko sinä keksinyt muita ratkaisuja tähän ongelmaan?

Tässäpä vielä tyytyväinen "asiakas".

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kasvivalaisin tilauksessa :)

Ai että, innoissani kuin ilmapallo, tilasin juuri pitkään haaveilemani supertehokkaan kasvivalaisimen! Tästä ei pitäisi valonlähteen juuri parantua.

Olen aiemmin valaissut taimia erilaisilla useammasta eri valaisimesta koostuvilla virityksillä. Paras valonlähde on ollut Philipsin 18 W:n suuruinen kasvivalaisin, mistä olen kertonut tarkemmin muutamassa eri jutussa. Sen teho ei kuitenkaan yksinään riitä sille taimimäärälle, mitä kasvattelen. Nyt ajattelin, josko tämä yksi ainoa valaisin voisi ratkaista koko valaistusongelman.
Philipsin 18 W:n ledilamppu riittää hyvin
valaisemaan vähän pienemmän taimimäärän.

Tämän uuden valaisimen teho on ihan toista luokkaa, kokonaiset 300 wattia. Toki on myös valaisimen hinta, mutta onhan tämä pitkäaikainen investointi. Valaisimen sähkönkulus on siis myös kohtalaisen suuri, ajattelinkin että ehkä vähän säästelen ja käytän tuota tehovalaisinta vasta sitten, kun taimia on niin runsaasti, ettei mikään muu tunnu enää riittävän.

Ja toisaalta, nämä uudenaikaiset ledivalaisimet ovat kuitenkin hyvin energiatehokkaita verrattuna vanhanajan supersähkösyöppöihin valaisimiin.
Näitä odotellessa... :)



Tästä uudesta turbovalosta pitäisi riittää valaistusta kokonaiselle kuuden neliön alalle - sen enempää en kyllä tule koskaan tarvitsemaan.

Nyt vain odotellaan, että valaisin saapuu, ja että tänä keväänä tulee oikein supertaimia - ainakin jos se valaistuksesta kiinni :) Jos haluat kurkata, niin Saaristopuutarha-blogista löytyy juttu, missä kerrotaan tästä valaisimesta, se on noista jutussa esitellyistä valaisimista viimeisin.

Valaisintilauksestani intoutuneena kylvin jo nyt muutaman ensimmäisen tomaatinsiemenen, enpä ole koskaan aiemmin aloittanut taimikasvatusta vielä tammikuun puolella.

Mukavaa sunnuntaipäivää, ja tervetuloa mukaan teille uusille lukijoille!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Eikä, mitä puutarhablogeja :D

Sorruin pitkästä aikaa lukemaan lempi-ruotsi-blogejani, tietysti puutarha-sellaisia. Olen "kieltänyt" itseltäni niiden lukemisen, ettei uhkaavasti nousemassa oleva Ruotsi-kuumeeni vain enää kasvaisi ;)

Mutta nyt ei enää mahtanut mitään. Ja voi että, mitä ihanuuksia sieltä taas löytyikään! Muutaman kuukauden lukutaukoon mahtui jälleen vaikka mitä. Kaikkeen en edes kyennyt oikein ajatuksella syventymään, lähinnä ihastelin nyt ensivaiheessa kuvia.

Nämä muutamat suosikkiblogini ovat ihastuttavat Naturliga tingLinda Schilénin blogi sekä Isas trädgård. Viimeksi mainitussa kerrottiin mm. Etelä-Ruotsissa sijaitsevasta upean kuuloisesta Mandelmannin puutarhasta. Monissa postauksissa mainittu Sofiero on myös varmasti vastustamaton paikka.

Näihin kolmeen blogiin löytyy linkit myös blogistani tuolta oikeanpuoleisesta palkista alhaalta, jos haluat aina silloin tällöin käydä vilkuilemassa naapurimaan tunnelmia! Vaikkei ruotsinkieltä niin osaisikaan, jo pelkästään kuvia katsomalla pääsee hyvin tunnelmaan.

Näistä palautui myös elävästi mieleeni viimekesäiset ihanat matkat. Kävin nimittäin useampaankin otteeseen pyörimässä sekä Tukholmassa että Tallinnassa ajellen polkupyörällä ympäriinsä.

Polkupyörä on molemmissa kaupungeissa näppärä kulkuväline, pyöräillen pääsee nopeasti monenlaisiin paikkoihin. Molemmat kaupungit ovat kooltaan juuri sopivia pyöräilyyn, niissä on mukava pyöräilykulttuuri ja hyvät pyöräilyreititstöt.

Tukholmasta on jäänyt erityisesti mieleen syyskuun lopulla tekemämme reissu. Tuolloin sattui olemaan vielä ihanan lämmintä ja aurinkoista, lähes helteistä.

Viiletin toppi päällä onnellisena pitkin poikin kaupunkia ihastellen merenrantoja, kauniita vanhoja rakennuksia kahviloineen ja pikkuputiikkeineen, houkuttelevia saaria, maanläheisiä puutarhoja sekä tunnelmallisia syksyisiä hautuumaita...
Hauskoja minitaloja Astrid Lindgrens världissä Vimmerbyssä.

Tarkoitukseni on kirjoittaa vielä jossain vaiheessa blogipostauksiakin näistä pyöräreissuista. Ovat vain vähän työläitä kirjoitettavia kaikkine kuvineen ja muine yksityiskohtineen. Mutta yritän tässä keväämpänä, kunhan kunnon pyöräilykelit taas lähestyvät.

Tämän postauksen kuvat ovat kuviani eri puolilta Ruotsia, enimmäkseen huhtikuisilta Nordiska trädgårdar -messuilta Tukholmasta.

perjantai 13. tammikuuta 2017

12 juttua edessä olevaan vuoteen

Puutarhablogeissa on kiertänyt tiiviisti haaste, jossa on muisteltu viime vuoden kuukausia 12 kuvalla. Koska tuo haaste on jo kiertänyt sen verran runsaasti, ajattelin tehdä tällaisen "tulevaisuusmuistelon" ja pohtia etukäteen tätä edessä olevaa vuotta. Saas nähdä sitten vuoden päätteeksi, miten asiat toteutuvat!

Tammikuu
Vielä odottelua puutarhahommien suhteen. Hyviä suunnitelmia voi toki jo tehdä. Ja siemenostoksia. Ja muita ostoksia. Minä haaveilen uudesta, entistäkin tehokkaammasta taimivalaisimesta.
Ja blogissani on meneillä kevätgallup, käythän osallistumassa!

Helmikuu
Ensimmäisten taimikylvöjen aika, ellei sitten malta odottaa vielä maaliskuun alkupuolille. Ensimmäisenä multaan pääsevät juurisellerin ja purjon siemenet sekä muutama ensimmäinen tomaatti.

Maaliskuu
Taimikylvöjen ruuhka-aikaa. Kuun alkupuolella loput tomaatit, loppukuusta ehkä ensimmäisiä yrttejä.

Huhtikuu
Kuukausista julmin, sanotaan. No jaa, puutarhurille ei kai kuitenkaan. Aika työntäyteinen silti. Taimikylvöt jatkuvat, kuun puolivälissä erilaiset kurkkukasvit ja kaalit, sekä vähän kesäkukkia, mahdollisesti myös ensimmäisiä varhaissalaatteja.

Huhtikuun alkupuolella olisi myös suuri houkutus, Nordiska trädgårdar-messut Tukholmassa. Kävin toissavuonna ihastumassa, nyt messut taas polttelisivat.

Minä kyllä myös toivoisin, että kävisi niin hyvin, että hiihtokelit jatkuisivat vielä reippaasti huhtikuun puolelle, mielellään vaikka pääsiäisen pyhiin asti. Niin on monina viime vuosina käynyt, talvi tuntuu siirtyneen jotenkin vähän myöhemmäs.

Toukokuu
Tulisipa sitten äkkiä lämmin ja aikainen kevät! Parhaina vuosina ensimmäisiä salaatti- ja muita avomaankylvöjä on päässyt meilläpäin hyvinkin tekemään vapun aikoihin, tai jopa vähän aiemmin. Kuin myös istuttamaan maahan ensimmäiset, purkeissa esikasvatetut perunat sekä ensimmäiset tomaatintaimet lämmittämättömään kasvihuoneeseemme.

Toukokuussa olisi myös Tallinnassa ja muualla Virossa tarjolla useampia aika vastustamattomia tapahtumia, vaikkapa Türin kukkamarkkinat sekä Tallinnan kukkaisfestivaali. Toukokuun lopussa on vielä viikon mittaiset Tallinnan vanhankaupungin päivät monine tapahtumineen.

Kesäkuu
Veikkaukseni on, että kesäkuu on enimmäkseen aika viileä - pessimisti ei pety :) Sekään ei haittaisi, jos ei olisi lisäksi kovin sateista. Kylmässä ja märässä on kurja tehdä kylvöjä, eivätkä kasvit tahdo päästä millään vauhtiin, rikkaruohot rehottavat. Mielellään siis ei kuitenkaan sellaista, kiitos!

Heinäkuu
Ah, koko kuukausi kesälomaa ja aikaa itselle, perheelle, puutarhalle... Ei ainakaan vielä kummempia suunnitelmia.

Lämpö ja aurinko ois kivaa, mutta kesä on kuitenkin aina kesä, oli sää mikä hyvänsä. Miten se menikään; Suomen kesä, lyhyt, mutta vähäluminen... ;)

Heinäkuun puolivälistä alkaa myös odotettu marja-aika, ensinnä pääsee herkuttelemaan mansikoilla ja lakoilla ja vähän myöhemmin makoisilla mustikoilla. Lähempänä elokuuta sitten vielä herukoilla ja vadelmilla.

Elokuu
Back to business, töihinpaluu voi taas olla loman jälkeen vähän vaikeaa. Varsinkin, kun puutarhakausi sadonkorjuineen jatkuu parhaimmillaan.

Tästäkin huolimatta elokuu on mielestäni yksi kesän parhaita kuukausia. On toivottavasti vielä hyvinkin lämmintä, iltaisin töiden jälkeen ehtii, näkee ja jaksaa yleensä vielä monenmoista.

Kaikki kasvaa kohisten, tässä vaiheessa jopa aika vähällä hoidolla. Puutarhakasvit on saaneet ylivoiman rikkaruohoista, eikä vaarana ole että taimet tukehtuisivat jokaiseen pieneen vesiheinänalkuun.

Syyskuu
Aletaan jännätä ensimmäisiä hallaöitä. Toivotaan, ettei niitä tulisi ainakaan aivan alkukuusta, niin kesäkurpitsat ja muut jaksaisivat vielä puskea ilolla satoa.

Lokakuu
Voi olla vielä lämmintä ja kaunista, tai sitten jotain aivan muuta. Yleensä purjot sekä juurekset, porkkanat, lantut, sellerit ja maa-artisokat nostetaan meillä maasta jossain vaiheessa lokakuuta. Joskus on menty marraskuun puolellekin.

Marraskuu
Huhtikuun "tittelin" antaisin mieluummin tälle. Oikeastaan vähän turha kuukausi. Minua ei haittaisi vaikka jäisi kokonaan väliin - mitenkähän tuo poisto voisi onnistua - voisko vaikka EU tai joku auttaa?

Joulukuu
Ensin aikamoista huisketta, joka sitten lopulta johtaa aivan päinvastaiseen - suureen joulurauhaan, toivottavasti.

Joulukuun alussa on myös tietysti yksi tämän vuoden huippukohtia, Suomi100 v, huuuikea juttu!!! Aivan mahdotonta etukäteen kuvitella mitä kaikkea tuo päivä lopulta tulee sisällään pitämään. Paljon monenlaista etukäteispöhinää on meneillä jo nyt, mihinkähän tämä huipentuukaan?


Näiden jotenkin odotettavissa olevien asioiden lisäksi joukkoon mahtuu varmasti vielä monenlaisia isompia ja pienempiä ylläreitä. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään kovin kurjia sellaisia!

Mitä sinä odotat tältä vuodelta?

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa - pieni keväinen gallupkysely



Vaikka talvi on tuskin päässyt alkamaan, rupeavat myös kevääseen liittyvät asiat pyörimään hiljalleen mielessä.

Syyhyääkö multasormesi jo, vai nautitko ensin mieluummin keväthangista?

Laitanpa tässä vaihtelun vuoksi jälleen tällaisen pienen kevätaiheisen gallupkyselyn. Aiemmin harrastin näitä kyselyitä enemmänkin, mutta nyt nämä ovat päässeet jotenkin unohtumaan.


Kysymys ja vastausvaihtoehdot ovat:

Millä mielin odotat tulevaa kevättä?

Kevättä rinnassa ja multasormia polttelee
Nautitaan nyt ensin tästä talvesta ja katsotaan sitten
Minun juttuni on syksy, keväästä ei niin väliä
Jotain muuta, mitä?

Kysely löytyy tuolta oikealta ylhäältä, mistä pääset klikkamaan mieluisesi vastausvaihtoehdon. Jos haluat kommentoida vastaustasi, varsinkin tuota viimeistä kysymystä, laita kommenttisi tähän postaukseen.


Keräillään vastauksia tämän tammikuun ajan, ja katsotaan sitten tulokset.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Erilainen uusivuosi

Vietimme tällä kertaa uudenvuoden vähän uudenlaisissa ympyröissä - naapurissa Tallinnan puolella. Etukäteen pikkuisen jännitti mitähän tuleman pitää, onkohan siellä kovinkin villi meno.

Varmuuden vuoksi varasin majoituksemmekin kilometrin verran vanhankaupungin ulkopuolelta, jottemme olisi aivan pahimman juhlinnan keskellä. Toinen syy oli se, että aivan keskustan majoitushinnoissa tuntui olevan aika posketon uudenvuodenlisä.

Vanhankaupungin muurien tornit oli puettu ihanaan jouluasuun. Tykkäsin :)
Vaan mitä vielä, kaikki etukäteishuolehtimiseni oli vallan turhaa. Kaikkialla oli mukavan rauhallista, niin laivalla kuin itse kaupungissakin.

Emme tosin jääneet odottamaan vuoden vaihtumista aivan keskustan humuun, vaan ihailimme ilotulitusta majapaikkamme ikkunasta, minne se näkyi vallan hyvin. Onneksi ikkuna sattui olemaan juuri keskustan suuntaan.

Samalla pääsimme mukavasti osallisiksi Vapaudenaukiolla järjestetystä keskiyön ulkoilmakonsertista - musiikki kuului mainiosti majapaikkaamme asti. Varsinkin kun avasi ikkunan ulos, mikä oli täysin mahdollista ulkolämpötilan ollessa reilusti plussan puolella.

Tallinnan-matkaan kuuluu aina hyvinsyöminen. Nyt en onnistunut millään löytämään etukäteen erilaisiin ruokarajoitteisiimme sopivia ravintoloita. Niinpä kävelimme vain Vanhankaupugin kaduilta sisään pariin eri paikkaan - toiseen aattona ja toiseen uudenvuodenpäivänä.

Molemmat ravintolat, Tre kronor sekä uutukainen Kvartal, olivat tosi positiivisia yllätyksiä. Nautimme mm. ankanrintaa ja muita herkkuja.

Yllättävä plussa oli myös se, että majapaikkamme sattuikin sijaitsemaan aivan Tallinnan keskustorin, Keskturgin, vieressä.

Tori on yksi lempipaikkojani Tallinnassa iloisenkirjavine säilykepurkkirivistöineen, valtavine hapankaalipäniköineen ja monenlaisine muine elintarvikkeineen ja erilaisine tavaroineen. Sen eksoottisessa tunnelmassa voisi vaellella vaikka kuinka pitkään. Harmi kyllä valokuvaus on torilla kielletty.

Tällä kertaa huomasin torin laidalla myös runsaan näköisen siemenkaupan, joka ei nyt kuitenkaan ollut auki, kenties uudenvuoden johdosta. Tuonne pitää siis päästä uudelleen :)

Uudenvuodenpäivänä suuntasimme kaupungin ulkopuolelle Keila-Joan upealle vesiputoukselle, minne onnistuimme seikkailemaan vajaan tunnin matkan aivan tavallisilla paikallisbusseilla.

Keila-Joan putoukset, Tallinnasta 25 kilometriä länteen.
Aattona taas painuimme Vanhassakaupungissa maan alle Bastionin tunneleihin opastetulle kierrokselle. Molemmat olivat, kumpikin omalla laillaan, hyvin vaikuttavia kokemuksia.
Tallinnan ruokakaupoista löytyy paljon sellaista,
mitä ei täälläpäin kaupoissa näy!

Tallinnasta tarttuu aina mukaan myös ruokatuliaisia - jotain sellaista, mitä meiltä Suomesta ei ainakaan kovin helpolla löydä.

Tällä kertaa Intia-teemaista; paneer-juustoa ja linssijauhoista tehtyä ohutta Pappadums-leipää. Näistä valmistui kotona herkullinen Palak paneer - kasviscurry.
Currya, kurkumaa, korianteria... kun on oikeat ainekset,
syntyy maukas intialainen Palak paneer helposti kotonakin.
















Uusivuosi Tallinnassa oli kaikkineen niin mukava kokemus, että sitä voisi harkita toistekin.

Oikein mainiota alkanutta vuotta kaikille lukijoille!

maanantai 26. joulukuuta 2016

Vaaleanpunaista tähteä metsästämässä...

Yleensä joulukukilla ei ole minulle niin kovasti väliä. Kunhan jotain on - paitsi ei mielellään joulutähteä, se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini.

Tänä jouluna sain kuitenkin jostain päähäni, että piti saada kolme, mieluiten keskenään eri väristä - pientä joulutähteä! Samaan ryhmään yksi perinteisen punainen, yksi valkoinen ja vielä yksi vaaleanpunainen.

Ajattelin, että käyn nopeasti hakemassa kukat jostain lähikaupasta. Onneksi olin ajoissa liikkeellä, sillä tästä tulikin vähän isompi projekti. Vaaleanpunaisia joulutähtiä kun ei näemmä haetakaan noin vain, niitä ei näytä olevan suunnilleen missään. Kyllä aiempina vuosina mielestäni kaikki paikat on pullistelleet myös noita vaaleanpunaisia tähtösiä, tai sitten muistan vallan väärin.

Kiersin useita kukkakauppoja ja muita myymälöitä - huonolla menestyksellä. Luovuttaakaan ei malttanut, kun oli tämän idean päähän saanut. Lopulta kauppahallin kukkakaupasta löytyi pari jonkunlaista vaaleanpunaista yksilöä. Ei ihan niin hempeää kuin olin ajatellut, mutta paremman puutteessa saivat menetellä.


Vaan kyllä kannatti etsiskellä, kaikki joulunajan vieraat äkkäsivät oitis vaaleanpunaisen joulutähden ja ihastelivat sitä - ehkä se ei olekaan niin kovin tavallinen?

Sitä muuten vielä mietin, että mistäs tämä joulutähti-innostus nyt yhtäkkiä putkahti - olenkohan tulossa äitiini :o Mielestäni joulutähti ei kyllä taida kuulua hänenkään lempikukkiinsa - olen siis varmaan tulossa mummooni :O

torstai 22. joulukuuta 2016

Kaikki menee siirapiksi... :)

tällainen kirjoitus on odottanut minulla julkaisematta jo jonkin aikaa. Laitetaan se nyt joulun kunniaksi, kun juuri parhaillaan keittelen siirappia granaattiomenasta jouluisen jäädykkeen seuraksi.

Jatkoksi tuohon otsikkoon ... tai ainakin melkein kaikki. Erilaisia siirappeja on kiva keitellä. Lisäksi ne ovat monikäyttöisiä ja niihin on kätevää upottaa hedelmien, marjojen ja mehujen jämiä ennen kuin ne kerkiävät mennä huonoiksi.

Siirappia voi tehdä melkeinpä mistä hyvänsä marjoista ja hedelmistä. Olen tehnyt niitä sellaisista marjoista, jotka muutoin kuluvat meillä huonosti, kuten vaikkapa lakoista, jotka siirapin muodossa maistuvat kummasti. Myös erilaisista sitrushedelmistä syntyy mainioita siirappeja.

Siirapit sopivat mm. jäätelön kastikkeeksi, lettujen tai pannukakun kanssa, ihanan italialaisen semifreddon maustamiseen, juomien pohjaksi sekä juustojen kera.

Siirapin perusohje:

1 dl vettä
1/2 - 1 dl sokeria
n. 1 dl marjoja tai 1/2 dl vahvaa mehua

Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa. Lisää marjat tai mehu ja jatka keittämistä ilman kantta noin 10 min, kunnes siirappi on sopivan paksua.

Aika energiapitoisiahan nuo siirapit kuitenkin ovat, joten niitä ei kannata nauttia tuon tuosta, mutta silloin tällöin herkutteluun ne sopivat mainiosti, ne säilyvät myös hyvin.

Tällä hetkellä voi siirappia keitellä jouluglögitiivisteestä, jos sitä on sattunut jäämään yli. Siitä syntyy mukavan mausteinen siirappi.
Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!