torstai 24. marraskuuta 2016

Kahdeksantoista askelta joulunodotusta

Tasan kuukausi jouluun! Sieltä se alkaa hiljalleen hiipiä, aina yksi pieni uusi palanen kerrallaan.


1. Kynttiläuinti

Odotettu tapahtuma, kiva että uimahallit järjestävät näitä. Tunnelmallista, kaunista ja rauhallista lilluttelua joulumusiikin soidessa. Ei tulisi mieleenkään vetää hengästyttävää uintitreeniä.    

2. Joulukalenterin hankinta

Tärkeä tapahtuma, vaikka lapset eivät ole enää pieniä. Tiukka valinta, millainen kalenteri tänä vuonna johdattaa jouluun? Kaunis sen ainakin pitää olla, ja mielellään tuotto johonkin hyvään tarkoitukseen.

3. Vettä sataa, joulu tulee?

Tämä kai se nykyään on varma joulun merkki! Marraskuussa lumi käväisee, mutta joulukuun puolella ruohot viheriöivät ja vettä vihmoo. Ulkona on niin lämpöistäkin, ettei edes palella, outoa! Eikös pari vuotta sitten jouluna ollut melkein lämpimäpää kuin saman vuoden juhannuksena.

4. Jouluvalot

Minulle vähän kaksijakoinen asia. Kauniita katsella, tuovat valoa pimeään - mutta, energiaa palaa taivaan tuuliin! Kuinkahan paljon yhteensä kaikkiin Suomen jouluvaloihin? Onneksi on tullut myös energiaa säästävämpiä lediratkaisuja.

Itse kaipaisin myös lunta jouluvalojen kaveriksi. Vielä en ole saanut ripustettua yksiäkään, mutta eiköhän se tästä vielä lähde, kun sopiva inspiraatio iskee!

5. Joulupukki vesisateessa

Vähän surkea näky, tähän se on kai totuttava? Oli sää mikä hyvänsä, joulunavaukset toki pidetään, ja kyllä se joulukin sieltä on aina tullut ;)

6. Pimeää!

Puoliltapäivin saa ihmetellä, miten näin pimeää voikaan olla, iltapäivällä ei näe enää puuhata ulkosalla yhtikäs mitään. Onneksi pian ollaan taas menossa valoa kohti! Ja eihän se valoisa aikakaan tuntuisi lainkaan samalta, jos ei olisi tätä pimeyttä vastapainona.


7. Kuusen katselua

Sitä huomaa myös katselevansa pihapiirin kuusia "sillä silmällä" - vai otettaisiiko kuitenkin joulumänty kuten viime vuonna? Se olikin aika mukava ja kätevä.

8. Lahjapohdintoja

Hankitko lahjoja hyvissä ajoin pitkin vuotta, vai pääsetkö vauhtiin vasta viime hetkillä? Itse olen ollut aiemmin enemmänkin jälkimmäistä, mutta nyttemmin olen oppinut kuuntelemaan toiveita vähitellen pitkin vuotta, ja tekemään hankintoja sen mukaan.

Se on ollut yllättävän vapauttavaa, sitä paitsi hyvä lahjahankinta tuo aina itsellekin hyvän ja vähän jouluisen mielen.

9. Ulkomaiset joulutorit

Lehdet ja netti pullistelevat tunnelmallisia matkamainoksia; lähtisitkö Tukholmaan, Berliiniin, Budapestiin vaiko Tallinnaan? Ihanan näköistä, haluaisin noihin kaikkiin! Onneksi olen vielä menossa piipahtamaan Tallinnassa.

Ja hei, onhan joulutoreja nykyään jo meilläkin, tosin eivät valitettavasti oikein vedä tunnelmallisuudessa vertaa ulkomaisille kilpakumppaneilleen. Paremman puutteessa niilläkin voi kuitenkin hyvin piipahtaa hakemassa joulutunnelmaa.

10. Kynttilänvaloa

Pitkin päivää tekee mieli sytytellä kynttilöitä - töissä, kotona, kaikkialla.

Ja sitten kun tulee pakkasta - tehdä jäälyhtyjä :)

11. Joulunamusia

Milloin saa avata ensimmäisen suklaarasian? Pitkään niitä on jo saanut kaupassa katsella, mutta ihan vielä ole niiden aika, siellä ne onneksi kaupassa kiltisti odottavat :) Nämäkin saattaisivat kyllä auttaa kohdassa 13.


Viime vuonna väkerrettiin tällaisia sieviä pieniä
paperitähtiä. Mitähän tänä vuonna keksitään?
12. Ensimmäiset joulukoristeet

Milloin voisi laittaa ensimmäiset joulukoristeet - ja mitä ja minne ne tällä kertaa tulisivat? Ei missään nimessä liian aikaisin.

13. Joulusiivous

Huh :( ! Olisi kai parempi aloittaa pieninä paloina jo nyt heti. Jospa otettaisiin kuitenkin ensin seuraava kohta ja palataan sitten asiaan :) Ja kuinkas tälle sattuikaan juuri tämä numero?

Ihanat kristallipiparit. Nämä eivät ole ihan niin jouluisia,
että näillä voi startata jo hyvissä ajoin!
14. Glögiä ja pipareita :) 

Juniori leipoi ekan piparitaikinan jo ainakin viikko sitten - no kun se on niin namia :) Silloin tuli nautittua ekat glögitkin, lämmittää mukavasti tässä pimeydessä.

15. Joulumusaa

Alkaa hiljalleen soida, yleensä liian aikaisin. Paitsi että tänä vuonna en jostain kumman syystä ole juuri vielä kuullut. Ehkä ei ole tullut niin pyörittyä tuolla kaupoilla? Kaunista joulumusiikkia on kuitenkin kiva kuunnella vähän pidempäänkin. Lumiukko ja ensimmäinen joulu on kuitenkin jo soinut jossain, oikein hyviä avauksia kumpikin!

Perheen pikkupianisti on jo aloittanut jouluharjoitukset, ja sitä kyllä kuuntelee ihan ilolla!

16. Mitä joulupöytään?

Tämäkin alkaa pyöriä mielessä hiljalleen, meillä mietintä lähtee aina jälkiruoasta :) Se vaihtelee eniten joulusta toiseen. Muilta osin joulupöydän antimet ovat vuodesta toiseen aika samanlaisia, ja pitkälti oman puutarhan antimista tehtyjä. Jo aikaa sitten kuului toive - tai oikeastaan käsky - waldorffin salaattia ja perunalaatikkoa on ainakin oltava - ja minulle sienisalaattia.

Sitten vähän lähempänä joulua voi olla apua blogistani löytyvästä joulun ruokaostoslistasta kauppaan.

17. Joulukortit

Vähän kuin siivous, huh. Minkälaiset kortit tänä vuonna, ja missäs ne osoitteet taas olivatkaan?

Huonekuusikin toimittaa koristeltuna
mainiosti pienen joulupuun virkaa,
vaikkapa pikkujoulu-sellaisen.
Pienet jouluvalot sopisivat myös hyvin.
18. Kukkaset

Vielä viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Jos haluaa itse kasvatella joulukukkia, niin ihan pian on syytä laittaa sipulit multaan!

Oikein ihanaa joulunodotusta sinulle!

torstai 10. marraskuuta 2016

Mitäs näistä kaikista tomaateista oikein tekisi?

Pyöriikö sinulla vielä nurkissa tomaatteja kypsymässä kuten meikäläisellä?

Mennyt kesä oli huikea tomaattikesä. Parhaimpaan aikaan reilut 20 tomaatintainta tuottivat puolisen kiloa kypsiä tomaatteja joka ikinen päivä. Siinäpä oli pienellä perheellä vähän urakkaa.

Lokakuun alussa keräsin kasvihuoneesta viimeisetkin tomaatit sisälle kypsymään, varmaan parikymmentä kiloa. Näitä tomaatteja riittää edelleen. Onneksi niitä on helppo säilöä.

Eniten olen tehnyt monikäyttöistä tomaattikastiketta, jonka pakastan sopivan kokoisissa annosrasioissa. Myös happamenmakeaa paholaisen hilloa pitää aina olla muutama purkillinen.

Uusin kokeilu oli hauska tomaattimarmeladi, jollaiseen törmäsin ensimmäisen kerran Ruotsissa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Sieltä mukaani tarttui purkillinen tuota erikoisuutta.

Tomaattimarmeladissa maistuu mukavasti inkivääri, minkä lisäksi makua antamassa on sitruunaa.

Kokeilin marmeladin valmista omista tomaateista vähän arviolta ja maistelemalla noista purkissa mainituista aineksista, ilman sen kummenpaa reseptiä. Oikein hyvin onnistui ja herkulliselta maistui.

Tomaattimarmeladi sopii mielestäni erityisen hyvin juustojen kanssa nautittavaksi, maun perusteella ei millään arvaisi tomaattia marmeladin raaka-aineeksi.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Hämmentävä vierailu

Tein pääkaupunkiseudun-reissullani pikavisiitiin Vantaan Koivuhaassa sijaitsevaan Viherpajan puutarhamyymälään ja -näyttelyyn, josta on niin monissa blogeissa kerrottu.

Olipas hämmentävä kokemus. Aika harvoin tapahtuu siten, että menen niin sanattomaksi kuin tuolla. Viherpaja on eriskummallinen jo sijainniltaan, Vantaan perukoilla lentokentän nurkilla, ihan lähellä Tuusulantietä, mutta kuitenkin "keskellä-ei-mitään". Siellä aivan yhtäkkiä on tuo merkillinen keidas.


Jo parkkipaikka on vaatimattomuudessaan erikoinen, pieni pellonreunaan raivattu läntti. Seuraavaksi kummastelin sisäänkäyntiä. Hyvin vaatimaton ovi pienessä, vähän kulahtaneessa kasvihuoneenpäädyssä. Rohkeasti vain ovi auki - ja viidakkoon!

Sillä sitähän riitti, aina vain aukesi uusia huoneita, ovia, käytäviä, suihkulähteitä... Joka puolella rehottivat mitä erikoisemmat kasvit. Pitkälti kaikkea, mitä olen tottunut näkemään eri kasvitieteellissä puutarhoissa maailmalla.

Oli monenlaisia kaktuksia ja palmuja, teepensaita, kolibrikukkia, kannukasveja, lihansyöjäkasveja sekä vaikkapa pitsilehtiä monissa eri väreissä. Tässä ihan vain muutamia. Lisäksi Viherpajassa on tällä hetkellä kaunis ja näyttävä timanttikukkien näyttely.

Kasviviidakon lisäksi mystistä tunnelmaa lisäsivät monenlaiset vesiaiheet - suihkulähteet ja erilaiset altaat - sekä siellä täällä haamumaisina leijailevat kasviharsot. Niitä oli myös kaikkialla levitettynä vaakatasoon kasvien yläpuolelle. Ehkä tämä liittyi jotenkin valon ja kosteuden hallintaan - ilma oli tosi trooppisen kostea. Kokonaisuudesta uupuivat vain kasvien seassa luikertelevat käärmeet - tai ainakaan en niitä havainnut ;)
Yhtäkkiä tulin merkilliseen, hämyisään huoneeseen kutsuvine nojatuoleineen ja musiikkeineen.
Ja siitä erilaiset kasvireitit jälleen jatkuivat.

Paikka hämmensi minua niin, etten oikein osannut kuvatakaan. Nyt vasta jälkikäteen tuli mieleen kaikenlaista, mistä olisi voinut kuvia napsia.


Paljon erikoisia uutuuskasveja.
Olen myös lukenut jonkun harmitelleen sitä, että Viherpaja on nykyään niin kovin pieni, on kuulemma kutistunut kovasti alkuperäisestään. Mitähän se on siis joskus mahtanut ollakaan?

Monenlaisten kasvien runsautta.
Jännitettä ja ristiriitaisuutta lisäsi myös se, että vaikka rakennukset ovat jo parhaat päivänsä nähneet, niin kaikki tuhannet kasvit - vai olisiko jopa kymmenettuhannet - olivat äärimmäisen hyväkuntoisia ja hyvin hoidettuja. Tuohon täytyy kulua valtava määrä työtä. Ja vaikka paikka oli rehevä, runsas ja vähän sekasortoinen, niin toisaalta kaikki oli melko hyvässä järjestyksessä - todellista hallittua hoitamattomuuttta.

Sitä kovasti ihmettelin, miten tuolla pärjätään kovilla talvipakkasilla? Lämmitykseen täytyy kulua melkoinen määrä energiaa.

Herkkuvärejä :)
Nyt kun alkuihmetyksestä on selvitty, tuonne on kyllä pakko mennä vielä uudestaan, paremman ajan kanssa ja kenties vähän toiseen vuodenaikaan. Vaikkapa keväällä kirsikankukkien aikaan, kun Viherpajassa on auki myös japanilainen puutarha.

En tullut ostaneeksikaan mitään; sama juttu, olin niin hämmästynyt, etten oikein osannut. Nyt vasta kotiin päästyä tuli mieleen myös joitain kasveja, mitä olisi voinut hankkia. Ehkä sitten sillä seuraavalla kerralla...


Mukavaa alkanutta viikkoa - ja marraskuuta, koetetaan kestää!



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Tulppaanista tykätään eniten - ja Jossu pääsee istuttamaan kukkasipuleita

Arvontaan sisältyy yritysyhteistyötä
Blogissani oli 150 000 katselukerran juhlistamiseksi arvonta, nyt on aika kertoa arvonnan tulokset. Osallistujia oli yhteensä 64 ja arpoja yhteensä 89.

Arvonnassa avusti Random.org antaen seuraavat tulokset. Ensinnä pääpalkinto, Kodin kukkien verkkokaupan lahjoittama n. 30 euron arvoinen kukkasipulipaketti.
  57
Voittaja on siten anonyymi, jonka s-p osoite alkaa jossu. Onnea!

Toisena palkintona oli Fiskarsin lahjoittamat oksasakset ja pari SmartGardenin istutuspottia. Tälle tuli seuraava tulos:

True Random Number Generator  68
Toisen palkinnon voittaja on siten Siinatar! Onnea myös sinulle.

Vielä lopuksi vähän siitäkin, mikä oli tulos lempisipulikukkaa koskevan arvontakysymyksen suhteen. Vastaukset kertovat mukavalla tavalla sipulikukkalajien runsaudesta; lukijoiden suosikkien joukossa on yhteensä 12 eri sipulikukkalajia.

Selkeä voittaja on tulppaani, jonka ilmoitti lempikukakseen lähes kolmannes osallistuneista. Seuraavilla sijoilla ovat narsissi ja krookus. Joku kertoi myös ihan tarkalleen, minkälainen tai minkä värinen lempikukan tulee olla - yksi vastaaja mainitsi lempikukakseen narsissin, ja kertoi että sitä oli ollut myös hänen hääkimpussaan :)


Lopuksi voisin vielä paljastaa oman sipulikukkasuosikkini - se on herkkyydessään viehättävä kirjopikarililja.

Kukaan muu ei ollut nimennyt juuri siitä, mutta pari vastaajaa oli kuitenkin maininnut liljat lempikukikseen.

Mutta kyllä ihan kaikki sipulikukat on kivoja - ja oikeastaan juuri se, että niitä on olemassa niin kovin monenlaisia, -värisiä ja -näköisiä. Ja eri lajit kukkivat vähän eri aikaan, siinäpä sipulikukkien suuri viehätys.




Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja mukavaa viikonjatkoa!

Lähetän molemmille voittajille sähköpostiviestit, joihin vastaamalla voitte ilmoittaa osoitteenne palkinnon postittamista varten (tai jos huomaatte tämän, voitte laittaa viestin suoraan osoitteeseeni parastapuutarhasta@gmail.com).

torstai 13. lokakuuta 2016

Pientä syysruuhkaa - ja arvontamuistutus

Jos on puutarhurilla kiiruinen kesä - ja kevät - niin olisikohan kuitenkin syksy se kaikkein ruuhkaisin aika? On sadonkorjuut, säilönnät, haravoinnit sekä istutusten ja muiden siistimiset talvea varten.

Ainakin itsestäni tuntuu, että etenkin tämä syksy on ollut jotenkin ennätyskiireinen. Syyspäivät on olleet todella kauniita, mutta valitettavasti niistä nauttiminen on jäänyt arkirumbassa turhan vähäiseksi.

Yhden lisäurakan tähän syksyyn toi meille elokuun lopun Rauli-myrsky, joka kaatoi pihaamme sellaisen puulastin, että sitä pilkotaan ja pinotaan edelleen. Kuutiokaupalla on jo polttopuuta kauniissa pinoissa!

Lämpimän sään ansiosta satoa on pukannut pitkälle lokakuun puolelle. Viimeiset kesäkurpitsat ja köynnöspavut poimin reilu viikko sitten, ja samoihin aikoihin tyhjensin kasvihuoneen puolikypsistä tomaateista.

Niitä olikin melkoinen määrä, ainakin 15 kiloa. Saivat jälleen siirtyä suihkun lattialämmityksen lämpöön jatkamaan kypsymistään - ja huikeaa vauhtia niitä siellä valmistuukin, ei kerkeä millään syömään samaan tahtiin. Kerronkin piakkoin jälleen yhden tomaattien säilöntävinkin :)

Salaateistakin saa nauttia edelleen. Kylvin joskus heinäkuun lopulla myöhäisiä salaatteja, jotka ehtivät vielä varttua juuri sopivasti. Vaikka välissä oli jo muutama pakkasyö, eivät salaatit ole olleet niistä moksiskaan.  

Juurisellerit ovat viihtyneet hyvin tämän kesän sääoloissa.
Juurekset saavat vielä majailla kaikessa rauhassa maan uumenissa. Lantut, porkkanat, punajuuret, sellerit ja maa-artisokat säilyvät siellä kaikkein parhaiten.






Toki lämpötiloja pitää koko ajan tarkkailla, etenkin yölämpöä. Pikkupakkasten varalta juuresten päällä on hyvä pitää varmuuden vuoksi harsoa lämmikkeenä.

Jos lämpötila uhkaisi painua pidemmäksi aikaa pakkasen puolelle, tai luvassa olisi kovempi pakkasyö, pitäisi juurekset pelastaa kipinkapin kellarin suojiin. Tällä hetkellä ennusteet lupaavat kuitenkin ainakin meillepäin oikein hyvää, seuraaviin kymmeneen vuorokauteen ei pitäisi olla tulossa kovempia yöpakkasia.


Vielä on muutama päivä aikaa osallistua blogiarvontaani. Tosi kivasti ja aivan ihania vastauksia lempisipulikukistanne onkin jo tullut, kiitos <3 Piti ihan huvikseen tutkia, mikä on tilanne eri kukkien suosion suhteen :) Tulppaani näyttää olevan kirkkaassa johdossa, seuraavina tulevat krookus ja narsissi, joilla on molemmilla tällä hetkellä yhtä monta ystävää.

Mitäs sinun syksyysi kuuluu?

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Hui, hai 150 000 katselukertaa ja arvonta!

Arvontaan sisältyy yritysyhteistyötä
Niinpä tässä on päässyt käymään, että 150 000 katselukertaa humpsahti blogissani täyteen tuossa pieni hetki sitten. Blogillani  on ikää  reilu  kolmisen vuotta, ja tässä ajassa te ahkerat lukijat olette siis vierailleet blogissani yhteensä yli 150 000 kertaa, suurkiitos teille tästä!!
Tätä tapahtumaa on nyt ehdottomasti syytä juhlistaa arvonnalla :)

Arvonnassa ovat mukana aiemmilta ajoilta tutut blogini yhteistyökumppanit: Kodin kukkien verkkokauppa ja Fiskars.

Arvonnassa on kaksi palkintoa:

Pääpalkinto on Kodin kukkien verkkokaupan lahjoittama n. 30 euron arvoinen kukkasipulipaketti (tästä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä palkinto lähetetään suoraan verkkokaupasta).
Toisena palkintona on Fiskarsin herkullisen vadelmanpunaiset oksasakset ja lisäksi jo ensi kevättä varten pari SmartGardenin kätevää kookoskuitua sisältävää istutuspottia.
Toinen palkinto; iloiset oksasakset ja pari istutuspottia.


Voit osallistua arvontaan pistämällä tähän postaukseen kommentin siitä, mikä on sinun lempisipulikukkasi?

Laita myös jokin tunnistetieto, minkä avulla tavoitan sinut - mielellään s-p osoite jossain muodossa. Kommentin jättämällä saa yhden arvan, ja toisen jos olet lukijani tai liityt lukijaksi - mainitsethan myös monellako arvalla olet mukana!

Kilpailuaikaa on viikon verran, sunnuntaihin 16.10. saakka.

Jos en tavoita voittajia lokakuun loppuun mennessä, arvon uudelleen.

Näiden kuvien myötä on jo mukava haaveilla ensi kevään kukkaloistosta kukkasipuleita istutellessaan :)
Arvonta on päättynyt, tieto voittajista löytyy tästä. Kiitokset kaikille osallistuneille!

torstai 8. syyskuuta 2016

Täytettyä kesäkurpitsaa - sen seitsemällä tavalla

Lämpimän syksyn ansiosta kesäkurpitsa - kuten moni muukin kasvi - pukkaa satoa yhä vaan.

Joko teillä alkaa tulla kesäkurpitsaa korvistakin? Toivottavasti ei, ei meillä ainakaan, kesäkurpitsa on niin mukavan monipuolinen kasvi.

Minulla kasvaa myös useampaa eri lajiketta, jotka ovat keskenään hiukan eri makuisia, sekin tuo vaihtelua. Ja kun kerää kesäkurpitsat suht pieninä, ne sekä maistuvat paremmilta, että sato ei pääse kasvamaan aivan kohtuuttomaksi.

Olen käyttänyt kesäkurpitsaa mm. sellaisenaan paistettuna tai grillattuna, paahdettuna ja marinoituna, säilöttynä kuplivaan etikkaliemeen sekä herkulliseen tomaattikastikkeeseen.

Yksi vakioruoka on eri tavoin täytetyt kesäkurpitsat. Täytteitä vaihtelemalla saa monen monta erilaista variaatiota.


Oikein mehevät kesäkurpitsoista saa, kun paahtaa koverretut ja kevyesti suolalla maustetut puolikkaat ensi alkuun uunissa molemmin puolin.

Täytteenä kvinoaa ja juustokuutioita.
Paahtamisen voi tehdä suht kuumassa uunissa, ja aika ylhäällä, jotta kesäkurpitsan pintakin ottaa hieman väriä. Ensin paahdetaan vartin verran kuoripuoli ylöspäin, sitten käännetään puoliskot ylösalas ja jatketaan paahtamista ehkä kymmenisen minuuttia, siten etteivät kurpitsat kuitenkaan muutu aivan lötsöiksi.

Paahtamisen aikana ehtii valmistella täytteen. Siihen voi käyttää koverretun kesäkurpitsan sisuksen lisäksi monipuolisesti erilaisia kasvisraaka-aineita, tai perinteistä paistettua jauhelihaa.

Tämän herkullisen kurpitsan nautin Tallinnassa
Pegasus-ravintolassa. Täytteenä linssejä ja sieniä.

Kesäisillä Viron-reissuilla pääsimme maistelemaan herkullisia täytettyjä kesäkurpitsoita, joiden pinnalle oli levitetty jotain hapanmaitotuotetta ennen valmiiksi täytettyjen kurpitsanpuolikkaiden kuorruttamista uunissa.

Kokeilin vastaavaa kotona, ja totesin että jugurtin ja ranskankerman sekoituksella pääsi aika samanlaiseen lopputulokseen.


Tässä erilaisia täytevinkkejä kesäkurpitsoille

Pääraaka-aine, valitse joku seuraavista:

- keitetty kvinoa
- keitetyt linssit
- butternut-kurpitsaa pieneksi kuutioituna ja uunissa paahdettuna
- paistetut sienet
- tomaatti + feta
katkarapu - maapähkinä
- paistettu jauheliha (tai sen modernit korvikkeet Nyhtökaura ja Härkis)


Joukkoon:

- koverretut kesäkurpitsan sisukset pieneksi pilkottuna ja pannulla kypsennettynä
- paahdettua sipulia ja valkosipulia joukkoon


Lisäksi maun mukaan:

- keitettyä riisiä
- juustokuutioita/-raastetta
- mausteita (suolaa, pippuria, yrttejä, persiljasilppua)


Haluttaessa vielä pintaan kerros joko jugurtti-ranskankerma -sekoitusta tai juustoraastetta.
Ja viime silaukseksi kaiken päälle vähän korppujauhoa tai vaikka pähkinärouhetta antamaan rapeutta pintaan.

Valmiiksi täytetyt kurpitsanpuolikkaat kuorrutetaan uunissa kauniin värisiksi.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Rauli täräytti polttopuut pihatielle

Postaukseen sisältyy pientä yritysyhteistyötä
Viime viikonloppuna Rauli-myrsky vieraili meidänkin pihassamme, ja laittoi pihamiljöötä pikkuisen uuteen järjestykseen. Se toimitti meille ihan tilaamatta ehkä puolen vuoden polttopuut kaatamalla muutaman valtavan, vanhan koivun.

Raulin tekosia, tästä pitäisi päästä autolla pois pihasta :)
Puoliso oli suunnitellut tilaavansa polttopuita juuri samana päivänä, tällä kertaa onneksi ei ollut kerennyt tuumasta toimeen. Olisihan siinä toki ollut se pieni ero, että nämä puut olisivat olleet kuivia ja polttovalmiita, toisin kuin Raulin aikaansaannokset. Ei tullut valmiita klapeja, vaan melkoinen rytökasa raivattavaksi.

Onni onnettomuudessa, Raulilla oli hyvä sihti, se tähtäsi rungot lähes parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Ne eivät osuneet kaatuessaan mihinkään, vaan sijoittuivat tyhjään kohtaan, tosin pihatiemme poikki. Tämä tarkoitti, että autoilemaan ei päässyt ennen kuin olimme raivanneet tietä useamman tunnin. Onneksi sattui viikonloppuun, jotta oli aikaa raivailuun.

Samoihin aikoihin tuli toinenkin toimitus, Fiskars lähetti vähän puutarhatarvikkeita testattavaksi. Niitä en ole nyt sattuneista syistä kerennyt vielä kokeilemaan. Sen sijaan hyvää käyttöä oli nyt samaisen firman kirveille, joita nurkkiin on kertynyt useampikin (ei blogiyhteistyönä).

Tämä onkin nyt varsin kätevää; kun yksi kirves juuttuu hankalaan puupölliin, homma voi jatkua seuraavalla. Näiden kirveiden eduksi täytyy näin naisena sanoa yksi asia (luulisin, että tämä saattaapi olla enemmän meidän naisten ongelma, tai sitten miehet ei vain myönnä...).

Eli kun joskus harvoin voi käydä sillä tavalla, että jotenkin kummasti kirves ei osukaan aivan juuri siihen mihin tarkalleen piti, niin vanhoissa puuvartisissa kirveissä nämä harhaiskut kävivät äkkiä kirveenvarren päälle. Nämä muovivartiset eivät ole moisesta moksiskaan - liekö ollut nainen suunnittelemassa?

Halonhakkuu sattuu muuten olemaan ihan lempihommiani, joten siinäkään mielessä tämä tapahtuma ei juurikaan harmittanut, vaan melkeinpä päinvastoin :)

Kivaa viikonloppua, toivottavasti vähän tyynempää sellaista! Mitä sinun viikonloppuusi kuuluu?

tiistai 30. elokuuta 2016

Vielä vähän Lepaan-kuulumisia

Hei jälleen, täälläpä sitä ollaan, vaikka aika on taasen rientänyt.

Vielä on sentään sama kuukausi, jolloin kävin  ensimmäistä kertaa Lepaan näyttelyssä Hattulassa. Kerroin tuosta jo edellisessäkin postauksessa, mutta koska se menikin kokonaan tomaattien kasvihuonekasvatukseen Lepaalla, niin tässäpä vielä vähän muita Lepaan-kuulumisia.

Nämä muut kuulumiset kertovat vähän enemmän Lepaan puutarhaoppilaitoksen miljööstä kuin itse näyttelystä. Lepaalla on hauska vihannesnäytemaa, jonne on pienelle alalle istutettu useita kymmeniä erilaisia hyötykasveja, joukkoon mahtuu myös mielenkiintoisia erikoisuuksia.

Kaikki kasvit olivat näin elokuulla mukavasti satovaiheessa.

Minua kiinnostivat erityisesti ne vähän harvinaisemat kasvit, joita ei pääse tapaamaan ihan tuon tuosta.
Okraa.

Kameralle tallentuivat niin mansikkapinaatti, latva-artisokka kuin okrakin.









Mansikkapinaatista käytetään nuo pienet punaiset marjat, lisäksi lehtiä voi käytttää
pinaatin tapaan. Mansikkapinaattia en ole päässyt vielä koskaan maistamaan,
oletko sinä?
Söpöt latva-artisokat.
Eniten minua hämmästytti hyötykasvien seassa kasvanut revonhäntä - mitä ihmettä se siellä teki?

Sain tietää, että myös kirjorevonhäntä on syötävä kasvi. Tätä oli kyllä jotenkin aika vaikea, suorastaan melko mahdotonkin uskoa. Olen mieltänyt revonhännän niin vahvasti näyttäväksi koristekasviksi, etten kyllä ihan helposti kykenisi tunkemaan sitä suuhuni, vaatisi varmasti aikalailla totuttelua.
Kirjorevonhäntä, syötävä kasvi.

Revonhännästä sanotaan mm. seuraavaa: Maukkaita ja ravinnepitoisia lehtiä käytetään paljon karibialaisessa keittiössä. Kokeile vahvaa, mehukasta keittoa, jossa sahramia, kookosmaitoa ja ehkä myös rapua. Voi käyttää myös pinaatin tavoin, tuoreena tai kypsennettynä.

Toisaalta, revonhäntä-heimon kasveihin kuuluu myös sokerijuurikas, joten tätä kautta on ehkä hiukan helpompi uskoa sen soveltuvuus syötäväksi.

Lepaalla sijaitsee myös valtava omenatarha, jossa kasvaa vähintäänkin kymmeniä erilaisia omenalajikkeita. Historiatiedon mukaan "Kartanon vanhaan omenatarhaan varrennettiin keväällä 1905 pari sataa omenalajiketta. Oppilaitoksen alkuaikoina omenapuita oli yli 2000."
Puiden lajikkeet on merkitty näkyville, joten eri lajikkeisiin on mukava tutustua.

Tämäpä selittää senkin, miksi niin monen omenan lajikenimessä esiintyy Lepaa; Lepaan Liereä, Lepaan Punainen, Lepaan Meloni...

Teinpä päivän aikana kokonaista yhden hankinnankin: yhdellä näyttelyosastolla oli muiden ihastuttavien kukkien joukossa esillä myös kaunista ja herkkää keijunkukkaa muutaman taimen verran. Taimet eivät olleet myynnissä, mutta kun minulla vierähti näyttelyssä yllättäin koko päivä, niin menin aivan päivän lopuksi kyselemään, josko olisivat silloin malttaneet myydä taimen. Ja onnistuttiinhan siitä kaupat tekemään!

Tuolla osastolla oli esillä tulevia, ensi kesän kesäkukkia. Siihen joukkoon mahtui siis tuo ihastuttava keijunkukkakin, jota on saatavilla useammassa eri värissä. Kukalla on kauniit lehdet, jotka voivat olla vihreät, tummanpunertavat tai kellertävät. Viehättävän vaatimattomien kukkien väri vaihtelee kuvan punaisesta valkeaan.

Viehättävä Keijunkukka.
Väittäisin, että keijunkukasta voi hyvinkin tulla ensi kesän hitti. Päätellen mm. siitä, että jonkin aikaa sitten keijunkukan taimia oli saatavilla myös sen suuren saksalaisen ruokakauppaketjun kampanjatuotteena!

Mielestäni hauskimman näköinen keijunkukka on, kun laittaa muutaman erivärisen yksilön kasvamaan samaan ryhmään, vaikka ruukkuun istutettuna.

Jokunen pieni blogipalkintokin tarttui matkaan, niistä tarkemmin sitten kun koittaa seuraavan arvonnan aika. Se on luvassa kun blogissani tulee täyteen 150 000 katselukertaa. Tuohon pitäisi olla aikaa parisen viikkoa, laskuri näyttää tällä hetkellä 148 128. Vielä ehtii siis kehittelemään vähän jotain kivoja palkintoja... :)

Ai niin, vielä yksi pieni uutinen: Lepaalla julkistettiin myös ensi vuoden Vuoden vihannes. Tämä vuosihan on ollut kaalien. Ensi vuonna tittelin saavat salaatit, joten niistä päästäneen nauttimaan monessa muodossa.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Lauantaipäivä Lepaan näyttelyssä

Monta vuotta olen haaveillut käynnistä elokuisessa puutarha- ja viheralan näyttelyssä Hattulan Lepaalla. Nyt koitti viimein sellainen vuosi, että oli sopiva tilaisuus piipahtaa siellä.

Näyttely järjestetään Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaalla sijaitsevan puutarhaoppilaitoksen kauniissa ympäristössä. Tapahtuma on kolmipäiväinen, torstaista lauantaihin. Arkipäivinä olisi suosinut parempi sää, lauantaina oli vähän tihkusateista. Siitäkin huolimatta päätin toteuttaa suunnitelmani ja suunnistin paikalle.

Sade kieltämättä vaikutti tunnelmaan aika paljonkin - ja etenkin siihen, että eipä valitettavasti tullut juuri valokuvia napsittua.

Lepaan kasvihuone.
Tosin minua kiinnostavaa kuvattavaakaan ei ollutkaan ihan kauhean paljoa, sillä näyttelyn pääosan muodostivat vähän yllättäin erilaiset viheralan koneet, joista en osaa olla erityisen innostunut. Olisi kyllä ollut vaikka minkälaista härveliä joka lähtöön, konefriikille tuo olisi ollut unelmapaikka :)

Tutustumassa ammattilaiskasvihuoneeseen

Yksi mielenkiintoisimmista jutuista oli opastettu tutustumiskäynti Lepaan suureen kasvihuoneeseen, jossa kasvatetaan tomaatteja. Enpä ole koskaan aiemmin käynyt tutustumassa ammattilaiskasvihuoneeseen.

Odotin rehevää, tomaatteja pursuavaa viidakkoa. Ensimmäinen yllätys oli se, että Lepaalla tomaatteja kasvatetaankin nimenomaan talvea vasten, eli uudet tomaatintaimet oli istutettu kasvihuoneeseen vasta muutama viikko sitten. Nyt niillä oli mittaa vasta metrin verran, ja ensimmäiset kukkatertut olivat juuri avautumassa.

Kuulimme perusteellisen esityksen tomaatinkasvatukseen liittyvistä asioista; valosta, vedestä, lämmöstä, ravinteista, pölytyksestä, sadonkorjuusta... Kerronpa niistä tässä teille muillekin, kun tuossa oli ainakin minulle paljon mielenkiintoisia uusia juttuja.

Kasvualustana turve
Eipä juuri multaa näy, moderni kasvihuone muistuttaa enemmänkin
jotain laboratoriota :) Lämmitysputket näkyvät valkoisina
vaakasuuntaisina putkina lattianrajassa ja tomaattirivien kohdalla.
Tomaatit on istutettu turpeeseen, joka on pakattu muovikääreen sisään. Turpeen lisäksi seassa on myös kookoskuitua ilmavuutta lisäämässä.

Tomaatit saavat tällä hetkellä vettä tasaisesti kolme kertaa päivässä, aina 1,5 dl kerrallaan. Veden lisäksi tomaatit saavat lannoitetta liuosmuodossa. Veden ja ravinteiden annostelu hoidetaan tietokoneohjatusti.

Vesikiertoinen lämmitys
Syksyllä ja keväällä aurinko lämmittää kasvihuonetta. Talvea varten kasvihuoneeseen on asennettu vesikiertoiset lämmitysputket sekä lattiatasoon että tomaattirivien keskelle. Siinä kelpaa tomaatintaimien olla! Putkistossa oli tälläkin hetkellä päällä jonkun verran lämpöä, jotta ilmankosteus pysyy sopivana.

Kasvihuoneen tekniikkaa.
Sopiva lämpötila on myös hyvin tarkka, sitäkin ohjataan tietokoneen avulla. Lämpötila säädetään keskimäärin vähän reiluun 20 asteeseen, olikohan enimmillään n. 25:een.

Lamppuina on valtava määrä (enpä nyt muista miten paljon) 600-wattisia suurpaine-natriumlamppuja, joten energiaa kyllä kuluu! Tällä hetkellä ne eivät olleet päällä, auringonvalo riittää vielä.

Katonrajassa on tuuletusluukut, jotka avautuvat tarvittaessa automaattisesti, ennen muuta liiallisen kosteuden poistamiseksi. Ja sitten on vielä sekä seinillä että katossa eteen vedettävät suoja"verhot", joita käytetään etenkin kovimmilla pakkasilla. Niiden ansiosta energiaa säästyy paljon.

Mehiläisiä ja hiilidiksidia
Kattoon ripustetussa pahvilaatikossa on
tomaattien pölytyksen varmistava
mehiläispesä.
Tuholaiset hoidetaan biologisesti petohyönteisten avulla. Tomaattien pölytystä varten huoneessa on vaihdettava mehiläispesä, joka on katosta roikkuvassa pahvilaatikossa.

Yksi mehiläispesä riittää tomaattien pölytykseen kuukaudeksi. Pimeään talviaikaan mehiläisiä kuitenkin kuolee runsaasti, kun ne eivät osaa uv-valon puutteessa suunnistaa takaisin pesään. Tällöin pesä täytyy vaihtaa uuteen viikon välein.

Eikä tässä vielä kaikki, lisäksi kasvihuoneen ilmaan lisätään hiilidiksidia, jotta yhteyttäminen olisi mahdollisimman tehokasta. Tällaisia "hiilidioksipakkauksia" olen joskus kuullut saatavan kotikasvihuoneeseenkin, olisikohan sellaisella mitään vaikutusta?

Lehdet pois ja varsi rullalle
Yhdelle tomaatinvarrelle kertyy kasvukauden aikana mittaa kokonaista 12 metriä. Ihmettelin, miten tämä on mahdollista, kun kasvihuoneella oli korkeutta vain muutama metri.

Kasvatus tapahtuu siten, että tomaatinvarsista leikataan niiden kasvaessa aina alapäästä lehdet pois sitä mukaa kun tomaatit kypsyvät. Naruun kiinnitettyä monimetristä tomaattikasvia lasketaan käsipelillä alaspäin, ja "ylimääräinen" varsi kieputetaan kasvatuskourun kyljessä olevien koukkujen varaan. Tämä työvaihe on kuulemma erittäin raskas, sillä kypsyviä tomaatteja täynnä olevat varret ovat hyvin painavia.

Tämä kuulosti minusta kaikkein erikoisimmalta asialta tomaatinkasvatuksessa. Tuota ylimääräistä vartta on siis lopulta kieputettuna metrikaupalla, ja tomaatin tarvitsema vesi ja ravinteet kulkevat noiden varsinippujen kautta. Tämän vaiheen haluaisin kyllä päästä näkemään!

Kysyin myös, tapahtuuko koskaan niin, että koko varsi katkeaa, kuten kotikasvihuoneessa saattaa joskus käydä. Kyllä sitäkin kuulemma ammattilaisillakin aina silloin tällöin sattuu.

Satoaikaan kypsät tomaatit kerätään muistaakseni kolme kertaa viikossa. Tikkailla ei tarvitse kiipeillä, sillä keruu tapahtuu tuosta hyvin matalalta, istuma-asennossa. Tomaatteja siis lasketaan aina alas siten, että kypsyvät tertut ovat sopivasti alinna. Lepaalla tomaatit kerätään mahdollisimman kypsinä, ei osin raakoina, jotta tomaatit ovat mahdollisimman maukkaita.

Vielä kysyin heillä kasvavista tomaattilajikkeesta, onko niitä useampia? Sain kuulla, että päälajike on nimeltään Encore, joka on osoittautunut erittäin hyväksi ennen muuta makunsa puolesta. Ja senhän kotipuutarhuri tietää, että tomaattilajike vaikuttaa olennaisesti tomaatin makuun, eri lajikkeet maistuvat ihan erilaisilta.

Kaupan tomaattilaatikoissa ei muuten tarvitse lukea, mitä lajiketta tomaatti on. Eli sitä ei ole mahdollista tarkistaa, eikä siten voi päästä vertailemaan eri lajikkeita keskenään.

Kylläpä tämän kaiken jälkeen omat tomaattiräpellykset tuntuivat aika erilaisilta - vaikka olen silti ihan tyytyväinen niihinkin :) Mutta nyt on kyllä ihan pakko päästä ensi talvena maistamaan myös Lepaan tomaatteja, ensimmäiset kypsyvät syyskuussa!

Kun tomaatit kasvavat pituutta, varren alaosaa aletaan kieputtaa
vasemmalla näkyviin koukkuihin, mielenkiintoista!
Suuren kasvihuoneen lisäksi Lepaalla on myös mukava hyötykasvien näytemaa, jossa voi tutustua erilaisiin syötäviin kasveihin. Ne olivatkin nyt elokuussa juuri parhaimmillaan, ja joukossa oli monia erikoisuuksiakin. Vaikkapa mansikkapinaatti, latva-artisokka sekä punarevonhäntä.

Tästä kasvihuonejutusta tulikin nyt jättipitkä, joten kerron noista muista Lepaajutuista erikseen toisessa postauksessa vähän myöhemmin.
 
Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!