maanantai 29. toukokuuta 2017

Puutarhakirjan voittaja selvillä

Kaupallinen yhteistyö readme.fi:n kanssa

Blogini tämänkertainen puutarhakirja-arvonta
on päättynyt ja voittaja on selvillä. Arvonnassa oli yhteensä 33 osallistujaa ja 46 arpaa.

Voittaja valitsi kahdesta tarjolla olleesta readme.fi:n lahjoittamasta kirjasta Arno Kasvin kirjoittaman Palstalta parempaa -kirjan.

Random.org arpoi voittajan, tällä kertaa useammalla arvalla osallistuminen kannatti, sillä voittajaksi arpoutui kolmella arvalla osallistunut Enkulin käsityöt, onneksi olkoon! Laitatko osoitteesi minulle (parastapuutarhasta@gmail.com) niin pistän palkinnon tulemaan.

True Random Number Generator  3Powered by RANDOM.ORG

Kaikkineen Arno Kasvin kirja näytti kiinnostavan osallistujia selkeästi enemmän, liekö pääteltävissä, että lukijoissa on vähemmän tomaatteihin hurahtaneita :)

Kiitoksia kaikille osallistuneille. Laitan jälleen uuden puutarhakirja-arvonnan tuossa kunhan kesäkuun puolelle päästään, toivottavasti onni suosii silloin sinua!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Ihanainen Helsinki

Kaupallinen yhteistyö Edita Publishingin kanssa

Ihanan luonnonläheinen Helsinki on entisenä kotikaupunkinani minulle kovin rakas. Tämän kevään runsaassa kirjasateessa on ilmestynyt myös yksi Helsinkiin liittyvä, lupaavan kuuloinen kirja.

Kirjan nimi on Lumoava Helsinki, 200 luontoelämystä. Siinä esitellään yhteensä 200 luontokohdetta Helsingin alueelta, mikä kuulostaa aika huikean paljolta. Etukäteen sitä hiukan ihmettelin, miten voi olla mahdollista, että Helsingistä löytyy esiteltäväksi noinkin monta luontokohdetta. Itse olisin pystynyt luettelemaan ehkä 10 - ainakin erilaiset upeat saaret, Keskuspuiston ja ihastuttavan Vanhankaupunginlahden.

Asia selittyikin ainakin osin sillä, että osa kirjassa esitellyistä kohteista on varsin pieniä, yksittäisiä juttuja, kuten vaikkapa erityisiä puita, erikoisia kiviä tai kallioita. Tämä oli pienoinen pettymys, olin odottanut jotain vähän suureellisempia juttuja, toki valtaosa kohteista on suurempia kokonaisuuksia.

Olin kyllä myös odottanut jotain hiukan elämyksellisempää, kirja on pokkarin tyyppinen ja hyvin asiapitoinen, vähän tietokirjamainen. Jäin kaipaamaan vähän tunnelmallisempia kuvauksia ja enemmän fiilistekstiä. No, kun kirjassa on kerrottu faktat, niin jokainen saa löytää sen fiiliksen ihan itse :)

Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa.

Hassu kaktus.
Kohteet esitellään hyvin lyhyesti ja tiiviisti, ja kaikki kohteet on saaneet suunnilleen saman verran tilaa. Näin esimerkiksi upeat, suuremmat helmet, kuten vaikkapa juuri Vanhankaupunginlahti, eivät oikein nouse esiin, vaan ne jäävät vain yhdeksi kohteeksi muiden joukossa.

Ainakin yhtä suosikkiani jäin kaipaamaan, viihtyisää Helsingin kaupungin Talvipuutarhaa, koska mukaan on kuitenkin päässyt Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha.

Talvipuutarhaan on muuten ilmainen sisäänpääsy ja omien eväiden nauttiminenkin on sallittua puutarhan viihtyisissä levähdyspaikoissa. Kävin Talvipuutarhassa viimeksi vain muutama päivä sitten, laitoin tähän kuvitukseksi kuviani sieltä, kun se kerran tuosta kirjasta uupui :) Oletko sinä käynyt siellä?

Kirjassa esitellyt kohteet on järjestetty kaupunginosittain. Se on aika kätevää, varsinkin jos sattuisi asumaan Helsingissä. Kirjasta voisi helposti katsoa oman kotitienoon kiinnostavat kohteet, joista ei välttämättä aiemmin ole lainkaan tiennyt.

Kaikkineen voi kyllä todeta, että Helsinki on hieno kaupunki, ja varsinkin pääkaupungiksi siellä on poikkeuksellisen rikas ja upea luonto. Kiva juttu, että eri kohteet on nyt koottu yksiin kansiin.

Tätä kirjaa en nyt valitettavasti arvo teidän lukijoiden kesken, sillä uskon, että itsellänikin tulee olemaan tälle käyttöä. Mutta onneksi blogissani on myös meneillä vielä huomiseen sunnuntaihin saakka kirja-arvonta, jossa on palkintona kiva puutarhakirja. Olethan osallistunut?


Hyvää viikonloppua!

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tämä tomaattiniksi menee ehdottomasti kokeiluun!

Postaus yhteistyössä readme.fi:n kanssa
Löysin mainiosta Sonja Lumpeen Tomaatti!-kirjasta minulle aivan uuden, tomaatinkasvatukseen liittyvän niksin. Tämän pitäisi auttaa ruton torjunnassa, mikä onkin yksi suurimpia ongelmiani tomaatinkasvatuksessa.

Jos siihen on tällainen ainakin "puoli-luomu" torjuntakeino, niin sehän olisi vallan loistavaa!

Tämä torjunta-aine on vähän tutumpi muista yhteyksistä; se on Aspiriini eli asetyylisalisyylihappo. Yksi Aspiriinitabletti jauhetaan ja liuotetaan neljään litraan vettä. Tuota vettä ruiskutetaan tomaatin lehdille aamupäivällä, jotta lehdistö ehtii kuivahtaa illaksi.

Ruiskutus tulee tehdä muutaman viikon välein kasvukauden aikana.

Tämä niksi menee ehdottomasti kokeiluun tänä kesänä! Jos vaikka testaisi nyt ensin niin, että ruiskuttaisi vain kasvihuoneen toiseen puoliskoon, niin voisi sitten tehdä vertailua, onko havaittavissa eroa.

Sitä en tiedä, voisiko tuosta käsittelystä olla jotain haittaa? Tuskin Aspiriini kuitenkaan tomaatteihin siirtyy. Tai jos vähän siirtyisikin, niin sittenhän tomaatit torjuisivat päänsärkyäkin ;) Ja aspiriinillahan taitaa olla toinenkin suotuisa vaikutus, sitähän pidetään suorastaan ihmelääkkeenä, joka voi ehkäistä monia sairauksia, kuten sydän- ja verenpainetautia.

Mutta jos se nyt ensi vaiheessa torjuisi tomaattiruttoa, niin sekin olisi vallan mainio asia.

Ja muuten, tämä mainio Readme.fi:n kustantama Tomaatti!-kirjahan on valittavissa palkinnoksi blogiarvonnassani, johon ehdit osallistumaan vielä vajaan viikon verran. Kannattaa katsoa!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Miten käy taimilta postimatka?

Oletko koskaan tilannut taimia postimyynnistä? Minä en, paitsi nyt ensimmäistä kertaa. Mutta monasti olen kyllä miettinyt sitä, mitenkähän taimet mahtavat postin kyydissä oikein matkata, miten ne on oikein istutettu ja pakattu?

Mitäs sieltä laatikosta löytyykään...?
Nytpä sekin selvisi! Aika hienot "mittatilauspakkaukset" noilla olikin. Mullalle oli tuollaiset omat osastot, joissa se oli pysynyt varsin hyvin paikoillaan.

Pakkausten ympäristöystävällisyys kyllä vähän arvelutti. Mutta jos nyt näin kerran 50 vuodessa tilaa, niin ehkä tämä sallitaan ;) Toivottavasti ne olisivat edes valmistettuja kierrätysmuovista, tai jotain sinnepäin.

Sitä jäin miettimään, että onkohan tuohon pakkausten aika mukavannäköiseen vihreään väriin joku syy. Onkohan siitä taimille jotain hyötyä, vai onko ihan muuten vain?

Vasemmalla verenpisarat, oikealla minikiivi.
Tilasin mielenkiintoisen kääpiökiivin taimen - hiukan kuitenkin epäillen, tuleeko siitä koskaan mitään, saa nähdä - ja sitten innostuin hankkimaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi aika upean näköistä sinivalkoista verenpisaraa.

Taimet saapuivat perille varsin hyväkuntoisen näköisinä, toivottavasti ne lähtevät tuosta hyvään kasvuun!

Tämä pienten verenpisarantainten pakkaus oli jotenkin erityisen söpö :)
ja aika kätevä. Jokaisella taimella oli oma pieni lokeronsa.

torstai 18. toukokuuta 2017

Joka vuosi joku uusi tomaattilajike plus arvontamuistutus

Piti oikein laskea, olen kasvattanut elämäni aikana yhteensä (vain) pariakymmentä eri tomaattilajiketta.

Olen tykästynyt muutamiin perushyviin ja -varmoihin lajikkeisiin, joita en mielelläni muuksi muuta. Minulle tomaattilajikkeen tärkeimpiä kriteereitä ovat runsassatoisuus (koska kasvihuoneemme on aika pieni), hyvä taudinkestävyys sekä tietysti tomaattien maku ja toki myös ulkonäkö.

On myös kiva kasvattaa keskenään vähän eri näköisiä ja -makuisia tomaatteja. Itse kasvatetuissa tomaateissa saa huomata, miten suuria makueroja eri lajikkeiden välillä on. Useampia eri lajikkeita kasvattamalla saa mukavaa vaihtelua, keskenään eri näköisistä ja -värisistä tomaateista syntyy myös kivannäköisiä, houkuttelevia sekoituksia.

Lempitomaattilajikkeeni ovat hauskan viirukuvioinen Tigerella, perusvarma Tanskan vienti ja keltaisista Golden sunrise sekä erityisen runsassatoinen keltainen kirsikkatomaatti Cereza amarilla. Punaisista kirsikkatomaateista ehkä Gardener´s delight runsassatoisuutensa vuoksi.

Viimevuotisia siemenhankintoja
Nordiska Trädgårdar -messuilta.
Joka vuosi pitää kuitenkin myös kokeilla jotain uutta lajiketta. Viime vuonna minulla oli kokeilussa peräti viisi uutta kirsikkatomaattilajiketta, kun innostuin hankkimaan siemeniä puutarhamessuilta Ruotsista.

Kivan oranssit Yellow submarine, Yellow pearshaped ja Golden bumble bee jäivät kuitenkin minulla aika niukkasatoisiksi, kuten myös mustanpuhuva Black cherry, joka oli kyllä tosi hyvänmakuinen. Mikään näistä ei nyt päässyt viljelyyn enää tänä vuonna.

En myöskään oikein ihastunut paljon kehuttuun, kypsänäkin vihreitä tomaatteja tuottavaan Green envyyn. Tuntui olevan aika herkkä niin rutolle kuin halkeilullekin, ja tomaateista oli myös varsin vaikea tietää, milloin ne olivat juuri sopivan kypsiä.

Tänä vuonna kokeilussa on niin kovin kehuttu kirsikkatomaatti Sungold, jota sanotaan erittäin makeaksi, ja sen vuoksi jopa kaikkein parhaimman makuiseksi tomaattilajikkeeksi. Mielenkiinnolla odotan :)

Tässä vielä linkki aiempaan juttuuni, jossa kerron kokemuksiani erilaisista tomaattilajikkeista.

Ja vielä, tein myös uuden koostesivun kaikista blogini tomaattijutuista. Siitä löytyy esimerkiksi linkki tomaattien (luomu)lannoituksesta kertovaan juttuuni.

Onko sinulla jokin lempitomaattilajike?

Ps. olethan huomannut, että blogissani on meneillä arvonta, jossa voi voittaa Sonja Lumpeen ihanan uutuuskirjan Tomaatti!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Oman maissin makua ei voita mikään!

Maissi lienee puutarhakasveista se, jonka kohdalla makuero itse viljellyn ja kaupasta ostetun välillä on kaikkein suurin - ja tietysti sen itse kasvatetun eduksi.

Tämä johtunee ennen muuta siitä, että maissi pitäisi nauttia mahdollisimman tuoreena, siis juuri korjattuna, jolloin sen makoisat sokerit eivät ole vielä alkaneet pilkkoutua mauttomaksi tärkkelykseksi.

Ensin pitää kasvattaa - tai ostaa taimet.
Yksi maissintaimi tuottaa Suomen oloissa kaksi - maksimissaan kolme syöntikelpoista tähkää. Itse kasvatan kymmenkunta maissinvartta, niistä tulee perheellemme juuri sopivasti satoa.

Esikasvatus välttämätön
Vähän eksoottisempana kasvina maissi kaipaa ennen muuta lämpöä. Tämän vuoksi maissintaimet on syytä esikasvattaa.

Siemenet voi kylvää huhtikuun lopulla - toukokuun alussa. Tyhjistä, noin puoliksi katkaistuista maitotölkeistä saa juuri sopivan kokoiset purkit maissintaimien kasvattamiseen.

Parista tölkin pohjanurkasta kannattaa leikata pois pienet palaset, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Tölkkiin kylvetään aina yksi siemen kuhunkin.

Maissi on yksi hallanarimpia kasveja, joten taimet on turvallisinta istuttaa ulos vasta kesäkuun 10. päivän paikkeilla. Jos sen jälkeen tulee vielä kylmiä öitä, kannattaa taimet suojata vaikka useampikerroksisella harsolla.

Maissit on hyvä istuttaa mahdollisimman lämpöiseen ja aurinkoiseen paikkaan.

Jos alkukesä on kovin viileä, voi taimien ylle viritellä kasvua jouduttamaan lämpöisen muovi"tunnelin" vaikkapa harjateräksestä taivutettujen kaarten varaan.

Kompostia istutuskuoppaan
Suurikokoisena kasvina maissi tarvitsee suht runsaat ravinteet.

Istutuskuoppaan kannattaa tipauttaa pieni lapiollinen hyvää kompostia, ja lisäksi vielä vähän rakeista luomulannoitetta.

Taimet istutetaan noin puolen metrin välein suht kookkaisiin kuoppiin. Maissilla on kasvaessaan taipumus hieman työntyä ylös kuopastaan, joten sen voi alkuun istuttaa hieman maan pintaa syvemmälle.

Myöhemmin kastelujen yhteydessä kannattaa antaa vähän lisälannoitusta, alkukesästä vaikka pissa- tai nokkosvettä.  

Lämmöntarpeensa lisäksi maissit ovat myös melkoisen juoppoja, kookas kasvi haihduttaa runsaasti vettä. Riittävästä kastelusta tulee tämän vuoksi huolehtia, kuivana kautena mielellään lähes päivittäin.

Itse istutan maissintaimet mansikkakankaaseen leikattuihin aukkoihin; kangas pidättää maassa kosteutta ja lämpöä sekä auttaa rikkaruohojen hallinnassa.

Maissi on tuulipölytteinen kasvi
Aikalailla valmiita tähkiä.
Maissin hedekukinnot kehittyvät ylös korkealla huitelevien varsien latvaan. Sieltä pölymäinen siitepöly leviää alempana olevien tähkänalkujen päässä oleviin tupsumaisiin töyhtöihin.

Pölyttymistä voi edesauttaa heiluttelemalla varsia, jolloin siitepöly pääsee lentelemään naapurikasvien tähkiin.

Ohjeissa myös neuvotaan, että tämän pölyttymistavan vuoksi maissit tulisi istuttaa mieluummin neliön muotoon kuin riviin, jotta ne olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan.

Itse olen kyllä aina kasvattanut maissini rivissä suojaisassa paikassa vadelmarivistön vieressä, eikä pölytysongelmia ole ollut. Olen tosin kyllä myös heilutellut varsia kukinta-aikaan ahkerasti aina ohi kulkiessani.

Elokuussa sadonkorjuuseen
Ensimmäisillä maissintähkillä pääsee herkuttelemaan loppukesästä, yleensä elokuun puolella.

Maissin kypsyydestä voi olla vähän vaikea olla varma. Periaatteessa silloin, kun "töyhtö" on muuttunut ruskeaksi ja tähkän pää tuntuu pyöreältä. Mutta milloin töyhtö on sopivan ruskea?

Juuri sopivan kypsiä korjattaviksi.
Yleensä yrittää ottaa liian aikaisin. Ja jos raottaa keskenkasvuisen maissin suojuslehtiä kurkistaakseen jyviä, niin lehtiä ei oikein tahdo saada enää kunnolla takaisin paikalle tähkää suojaamaan.

Jos syksyllä tulee kovin aikaisia hallaöitä silloin kun tähkien kypsyminen on vielä kesken, tulee kasvit taas suojata harsoilla.
Njam!

Ja sitten grilliin :)
Minusta maissintähkä on kaikkein parasta heti tuoreeltaan grillattuna. Mutta voi niitä myös kypsentää uunissa, tai keittää muutaman minuutin ajan.

Maissintähkän ydin on kova kuin mikä ja siksi tähkän paloittelu pienemmäksi voi olla on vähän vaikeaa. Kypsentämätön tähkä napsahtaa kuitenkin kiltisti poikki siten, että tarttuu tähkään molemmin käsin ja yksinkertaisesti vääntää sen katki sopivista kohdista.

Tässäpä jälleen yksi uusi kasvi eri kasvilajien viljelyvinkkien sarjaani, johon löytyy linkit myös tuolta blogin oikeasta reunasta. Koossa on nyt neuvot kymmenen eri kasvin kasvattamiseen: Maa-artisokkaHajuherneJuuriselleriParsa, ParsakaaliPorkkanaTalvivalkosipuliTomaatti ja lehtikaali.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Lippu liehumaan - ja hyvää äitienpäivää :)

Meillä ei voi sanoa liputuspäivänä, että lippu salkoon, koska se salko puuttuu.

Mutta silti tekee mieli vähän lippua liehutella. Niinpä olen käyttänyt tällaista pikkulippua, jonka voi laittaa aina sopivaan paikkaan. Tämä on ollut mm. lasten ylppärijuhlissa ovenpielessämme tuomassa omalta osaltaan arvokasta juhlatunnelmaa.

Nyt tänä maamme juhlavuonna ajattelin liehutella tätä kaikkina liputuspäivinä. Suomenlippu kun on mielestäni yksinkertaisuudessaan oikein kaunis, ja juhlava.

Nyt äitienpäiväksi uskalsin viimein tehdä tällaisen pienen kukkaistutuksen kaivonrenkaaseen, jospa pahimmat pakkasyöt olisivat nyt takana.

Kukkien lisäksi tuohon sopii mielestäni oikein hyvin tuo pikkulippu. Nyt toukokuussa saakin liputtaa melkein yhtä soittoa, tässä kuussa kun piti alunperin olla kokonaista viisi liputuspäivää, ja sitten tuli vielä ylimääräinen suruliputuspäivä eiliselle.

Tiedätkös muuten, millainen oikeaoppisen Suomenlipun pitää olla? Tämä on jäänyt vahvasti mieleeni joskus nuorena yhdestä varmaankin partiolaulusta. Se menee näin: 5-3-10 on pituus lipussa, 5-3-10 on pituus lipussa, 4-3-4, 4-3-4, suomenlipun leveys on silloin oikea. Jotta tästä oikeat mittasuhteet :)

Kun nyt satun tämän tietämäään, niin huomaan kiinnittäväni automaattisesti huomiota siihen, että nuo suhteet olisivat kaikenlaisissa pikkulipuissakin edes suunnilleen kohdillaan. Minua häiritsee, kun tarjolla on ties minkälaista jossain kaukoidässä valmistettua lippua, missä voi olla vaikkapa ihan kapea risti aikalailla keskellä lippua. Ei näin!

En oikein tiedä, mistä tämä lippu on aikanaan meille tullut, mutta tässä ainakin on suhteet kohdillaan :)

Ihanaa, aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille, aivan erityisesti omalleni <3






perjantai 12. toukokuuta 2017

Hei, taas arvotaan!

Kaupallinen yhteistyö Readme.fi:n kanssa
Nytpä kävi aivan mahtava juttu; posti toi tuhdin kirjapaketin, tämän kevään parhaat puutarhakirjauutuudet: Sonja Lumpeen Tomaatti!-kirjan ja Arno Kasvin kirjoittaman Palstalta parempaa -kirjan, jotka on kustantanut Readme.fi.

Suomen olosuhteisiin tehtyinä ja alkuperältään suomenkielisinä nämä ovat mielestäni parhaat puutarhakirjat vähään aikaan. Näistä riittää myös ammennettavaa pitkäksi aikaa, sillä yhteensä näissä kahdessa kirjassa on yli 500 sivun verran mukavaa luettavaa ja katseltavaa.


Kirjat ovat myös ilo silmälle, ne ovat tyylikkään kovakantisia ja molemmissa on runsaasti kauniita ja osin suuria, koko sivun kokoisia upeita valokuvia.

Tomaatti! -kirjassa muun muassa esitellään yksityiskohtaisesti yli 40 tomaattilajiketta, joista valtaosa oli minulle aivan uusia. Palstalta parempaa -kirjassa taas Arno Kasvi antaa pitkällä kokemuksellaan neuvoja yli 60 hyötykasvilajin kasvattamiseen, lisäksi mukana on liki kaksikymmentä eri yrttiä.

Minulla on nyt ilo arpoa teidän lukijoideni kesken yhdelle voittajalle toinen näistä kirjoista, voittajan valinnan mukaan jompikumpi.

Arvontaan voivat tällä kertaa osallistua blogini lukijaksi liittyneet (Lukijat-linkki oikeassa reunassa) ja /tai blogiani Blogit.fi-sivuston kautta seuraavat kommentoimalla tähän postaukseen kumman kirjoista haluaisit, jos onni suosii sinua arvonnassa?
Yksi arpa: olet joko liittynyt blogini lukijaksi tai seuraat Blogit.fi-sivuston kautta
Kaksi arpaa: olet sekä liittynyt blogini lukijaksi että seuraat Blogit.fi-sivuston kautta
Kolmas arpa: em. (kaksi arpaa) lisäksi linkittämällä oikealla ylhäällä olevan arvontamainoksen omaan blogiisi.

Mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla osallistut, ja laita tarvittaessa jokin tunnistetieto!

Suoritan arvonnan reilun parin viikon päästä, su 28.5. ja kustannan kirjan postituksen suomalaiseen osoitteeseen. Jos en tavoita voittajaa kahdessa viikossa, arvon tilalle uuden. Onnea arvontaan!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Ken on taimista kaunein?

Jos taimilla olisi kauneuskilpailut, niin mikähän veisi voiton?

Ihan jokaisen kasvin taimet ovat kyllä mielestäni omalla tavallaan sieviä, eikä voittajan valinta ole ihan helppoa.

Tätähän voi lähestyä hyvin monenlaisin kriteerein. Esimerkiksi taimen herkkyyden tai muun söpöyden perusteella - tai varmaan myös sen, jos lajin kasvattamiseen liittyy jotain erityistä haastetta - tai jos juuri tuo kasvi on itselle jotenkin erityisen tärkeä.

Omasta mielestäni voiton vie kyllä aikalailla selvästi haju- tai tuoksuherne, kumpaa nimeä haluaakaan käyttää.

Näissä kohti korkeuksia kiemurtelevissa, kauniin helakanvihreissä ja sievälehtisissä taimissa on mielestäni jotain aivan erityistä herkkyyttä.

Väliin lehtihangasta työntyy hentoinen kärhenalku, joka yrittää epätoivoisesti takertua kaikkeen mahdolliseen ulottuvilla olevaan - oli se sitten hyllynreuna, kasvivalaisimen sähköjohto tai naapuritaimi...

Hajuherne ei myöskään ole kasveista ihan helpoin, sillä on omat oikkunsa; siemenet ovat vähän heikkoja itämään, etenkin jos ne ovat vähääkään vanhempia. Taimet eivät myöskään pidä herkkien juurtensa sörkkimisestä, minkä vuoksi koulimista on hyvä välttää. Tämän takia jokainen taimi on parempi kasvattaa erikseen omassa ruukussaan, eikä harrastaa hajakylvöä.

Vähän hidaskasvuisiakin hajuherneet ovat, joten ne kannattaa taimikasvattaa. Vielä yksi erityispiirre on se, että hajuherneet ovat hyvin herkkiä siirrolle sisätiloista ulos auringonvaloon. Tämä siirto pitää siis tehdä erityisen varovaisesti ja vähin erin.

Aikanaan tietysti upea kukinta ja viehättävä tuoksu ovat aivan omaa luokkaansa. Jo pelkkä hajuherneen ajatteleminen saa minut tuntemaan sen vastustamattoman tuoksun.

Onko sinulla jokin erityinen suosikkitaimi?






maanantai 8. toukokuuta 2017

Niittysiementen voittaja selvillä

Kaupallinen yhteistyö Suomen Niittysiemen Oy:n kanssa
Blogini siemenarvonnassa Suomen Niittysiemenen lahjoittaman siemenpaketin voittaja on ratkennut.

Arvontaan osallistui yhteensä 34 kommentoijaa. Arvonta-avustajana toimi Random.org, joka pyöräytti onnennumeroksi seiskan.

Näin ollen niittysiemenpaketin voitti Aila, onneksi olkoon! Laitatko minulle postiosoitteesi (parastapuutarhasta@gmail.com), niin pistän siemenet postiin :) Laitan sinulle myös sähköpostiviestin asiasta.

True Random Number Generator  7Powered by RANDOM.ORG

Mielenkiintoista oli myös lukea teidän osallistuneiden kommentteja käynneistänne puutarhamessuilla lähinnä Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Melko paljon pettynyttä porukkaa tuntui olevan, ihan erityisesti Tampereen messuihin.

Milloinkahan ja mitenkähän voisimmekaan saada Suomeen kunnon tyylikkäät puutarhamessut a´la Tukholman Nordiska Trädgårdar - tai edes vähän sinne päin? Ettei tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan, tai käydä joka vuosi turhaan pettymässä. Jotain aika radikaalia täytyisi messujärjestelyissä kyllä tapahtua, voisikohan se olla mahdollista? Kiinnostaisi tietää, miten ne Ruotsissa tuon tekevät - jospa pääsisi vaikka joskus opintomatkalle :)

Joka tapauksessa, kiitoksia kaikille kommeneistanne ja osallistumisesta arvontaan!

Muutaman päivän päästä käynnistän jälleen uuden arvonnan, jossa onkin vähän toisenlainen palkinto. Kannattaa tulla kurkistamaan :)
Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!