tiistai 30. toukokuuta 2017

Törmäsin ihanaan kukkaseen :)

Tästä täytyy kirjoittaa, törmäsin nimittäin kaupungilla kävellessäni aivan ihastuttavaan valkoiseen kukkaseen, jota kasvoi kukkapenkkiin istutettuna.

Kukat muistuttivat hiukan valkovuokkoa, mutta olivat huomattavasti tätä suurempia, halkaisijaltaan useamman sentin.

Terälehtien kärjet olivat myös kauniin pyöreäpäiset, mikä teki kukista jotenkin sievän pehmeän näköisiä.

Kukat näyttivät kovasti myös jouluruusun kukilta, mutta lehdet muistuttivat lähinnä leinikkiä.

Sain napattua muutaman kännykkäkuvan, ja sitten piti tietysti googlailla, mikä kasvi voisi olla kyseessä. Ehkä tunnistatkin jo?

Ja vastaushan löytyi, nuo olivat arovuokkoja!

Tähän aikaan, kun kaikkialla kukkivat lähinnä tutut sipulikukat, tämä oli jotenkin viehättävä poikkeus joukosta.

Ohdake keskellä ei ole kovin edustava, mutta menköön,
kun kerran sattui siinä olemaan. 
Näitä herttaisia kevätkukkijoita pitää ehdottomasti hankkia hetikohta omaan perennapenkkiin, ne sopisivat mainiosti täyttämään vielä tässä vaiheessa vuotta tyhjillään olevia koloja.

Arovuokko on ilmeisesti kuitenkin yksi perinteisiä perennakasveja, mutta ehkä kuitenkin vähän harvinaisempi. Se lienee myös aika kova leviämään, joten se täyttäisi nuo perennapenkin aukkopaikat varmasti nopeasti.

Onko arovuokko tuttu sinulle?

maanantai 29. toukokuuta 2017

Puutarhakirjan voittaja selvillä

Kaupallinen yhteistyö readme.fi:n kanssa

Blogini tämänkertainen puutarhakirja-arvonta
on päättynyt ja voittaja on selvillä. Arvonnassa oli yhteensä 33 osallistujaa ja 46 arpaa.

Voittaja valitsi kahdesta tarjolla olleesta readme.fi:n lahjoittamasta kirjasta Arno Kasvin kirjoittaman Palstalta parempaa -kirjan.

Random.org arpoi voittajan, tällä kertaa useammalla arvalla osallistuminen kannatti, sillä voittajaksi arpoutui kolmella arvalla osallistunut Enkulin käsityöt, onneksi olkoon! Laitatko osoitteesi minulle (parastapuutarhasta@gmail.com) niin pistän palkinnon tulemaan.

True Random Number Generator  3Powered by RANDOM.ORG

Kaikkineen Arno Kasvin kirja näytti kiinnostavan osallistujia selkeästi enemmän, liekö pääteltävissä, että lukijoissa on vähemmän tomaatteihin hurahtaneita :)

Kiitoksia kaikille osallistuneille. Laitan jälleen uuden puutarhakirja-arvonnan tuossa kunhan kesäkuun puolelle päästään, toivottavasti onni suosii silloin sinua!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Ihanainen Helsinki

Kaupallinen yhteistyö Edita Publishingin kanssa

Ihanan luonnonläheinen Helsinki on entisenä kotikaupunkinani minulle kovin rakas. Tämän kevään runsaassa kirjasateessa on ilmestynyt myös yksi Helsinkiin liittyvä, lupaavan kuuloinen kirja.

Kirjan nimi on Lumoava Helsinki, 200 luontoelämystä. Siinä esitellään yhteensä 200 luontokohdetta Helsingin alueelta, mikä kuulostaa aika huikean paljolta. Etukäteen sitä hiukan ihmettelin, miten voi olla mahdollista, että Helsingistä löytyy esiteltäväksi noinkin monta luontokohdetta. Itse olisin pystynyt luettelemaan ehkä 10 - ainakin erilaiset upeat saaret, Keskuspuiston ja ihastuttavan Vanhankaupunginlahden.

Asia selittyikin ainakin osin sillä, että osa kirjassa esitellyistä kohteista on varsin pieniä, yksittäisiä juttuja, kuten vaikkapa erityisiä puita, erikoisia kiviä tai kallioita. Tämä oli pienoinen pettymys, olin odottanut jotain vähän suureellisempia juttuja, toki valtaosa kohteista on suurempia kokonaisuuksia.

Olin kyllä myös odottanut jotain hiukan elämyksellisempää, kirja on pokkarin tyyppinen ja hyvin asiapitoinen, vähän tietokirjamainen. Jäin kaipaamaan vähän tunnelmallisempia kuvauksia ja enemmän fiilistekstiä. No, kun kirjassa on kerrottu faktat, niin jokainen saa löytää sen fiiliksen ihan itse :)

Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa.

Hassu kaktus.
Kohteet esitellään hyvin lyhyesti ja tiiviisti, ja kaikki kohteet on saaneet suunnilleen saman verran tilaa. Näin esimerkiksi upeat, suuremmat helmet, kuten vaikkapa juuri Vanhankaupunginlahti, eivät oikein nouse esiin, vaan ne jäävät vain yhdeksi kohteeksi muiden joukossa.

Ainakin yhtä suosikkiani jäin kaipaamaan, viihtyisää Helsingin kaupungin Talvipuutarhaa, koska mukaan on kuitenkin päässyt Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha.

Talvipuutarhaan on muuten ilmainen sisäänpääsy ja omien eväiden nauttiminenkin on sallittua puutarhan viihtyisissä levähdyspaikoissa. Kävin Talvipuutarhassa viimeksi vain muutama päivä sitten, laitoin tähän kuvitukseksi kuviani sieltä, kun se kerran tuosta kirjasta uupui :) Oletko sinä käynyt siellä?

Kirjassa esitellyt kohteet on järjestetty kaupunginosittain. Se on aika kätevää, varsinkin jos sattuisi asumaan Helsingissä. Kirjasta voisi helposti katsoa oman kotitienoon kiinnostavat kohteet, joista ei välttämättä aiemmin ole lainkaan tiennyt.

Kaikkineen voi kyllä todeta, että Helsinki on hieno kaupunki, ja varsinkin pääkaupungiksi siellä on poikkeuksellisen rikas ja upea luonto. Kiva juttu, että eri kohteet on nyt koottu yksiin kansiin.

Tätä kirjaa en nyt valitettavasti arvo teidän lukijoiden kesken, sillä uskon, että itsellänikin tulee olemaan tälle käyttöä. Mutta onneksi blogissani on myös meneillä vielä huomiseen sunnuntaihin saakka kirja-arvonta, jossa on palkintona kiva puutarhakirja. Olethan osallistunut?


Hyvää viikonloppua!

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tämä tomaattiniksi menee ehdottomasti kokeiluun!

Postaus yhteistyössä readme.fi:n kanssa
Löysin mainiosta Sonja Lumpeen Tomaatti!-kirjasta minulle aivan uuden, tomaatinkasvatukseen liittyvän niksin. Tämän pitäisi auttaa ruton torjunnassa, mikä onkin yksi suurimpia ongelmiani tomaatinkasvatuksessa.

Jos siihen on tällainen ainakin "puoli-luomu" torjuntakeino, niin sehän olisi vallan loistavaa!

Tämä torjunta-aine on vähän tutumpi muista yhteyksistä; se on Aspiriini eli asetyylisalisyylihappo. Yksi Aspiriinitabletti jauhetaan ja liuotetaan neljään litraan vettä. Tuota vettä ruiskutetaan tomaatin lehdille aamupäivällä, jotta lehdistö ehtii kuivahtaa illaksi.

Ruiskutus tulee tehdä muutaman viikon välein kasvukauden aikana.

Tämä niksi menee ehdottomasti kokeiluun tänä kesänä! Jos vaikka testaisi nyt ensin niin, että ruiskuttaisi vain kasvihuoneen toiseen puoliskoon, niin voisi sitten tehdä vertailua, onko havaittavissa eroa.

Sitä en tiedä, voisiko tuosta käsittelystä olla jotain haittaa? Tuskin Aspiriini kuitenkaan tomaatteihin siirtyy. Tai jos vähän siirtyisikin, niin sittenhän tomaatit torjuisivat päänsärkyäkin ;) Ja aspiriinillahan taitaa olla toinenkin suotuisa vaikutus, sitähän pidetään suorastaan ihmelääkkeenä, joka voi ehkäistä monia sairauksia, kuten sydän- ja verenpainetautia.

Mutta jos se nyt ensi vaiheessa torjuisi tomaattiruttoa, niin sekin olisi vallan mainio asia.

Ja muuten, tämä mainio Readme.fi:n kustantama Tomaatti!-kirjahan on valittavissa palkinnoksi blogiarvonnassani, johon ehdit osallistumaan vielä vajaan viikon verran. Kannattaa katsoa!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Miten käy taimilta postimatka?

Oletko koskaan tilannut taimia postimyynnistä? Minä en, paitsi nyt ensimmäistä kertaa. Mutta monasti olen kyllä miettinyt sitä, mitenkähän taimet mahtavat postin kyydissä oikein matkata, miten ne on oikein istutettu ja pakattu?

Mitäs sieltä laatikosta löytyykään...?
Nytpä sekin selvisi! Aika hienot "mittatilauspakkaukset" noilla olikin. Mullalle oli tuollaiset omat osastot, joissa se oli pysynyt varsin hyvin paikoillaan.

Pakkausten ympäristöystävällisyys kyllä vähän arvelutti. Mutta jos nyt näin kerran 50 vuodessa tilaa, niin ehkä tämä sallitaan ;) Toivottavasti ne olisivat edes valmistettuja kierrätysmuovista, tai jotain sinnepäin.

Sitä jäin miettimään, että onkohan tuohon pakkausten aika mukavannäköiseen vihreään väriin joku syy. Onkohan siitä taimille jotain hyötyä, vai onko ihan muuten vain?

Vasemmalla verenpisarat, oikealla minikiivi.
Tilasin mielenkiintoisen kääpiökiivin taimen - hiukan kuitenkin epäillen, tuleeko siitä koskaan mitään, saa nähdä - ja sitten innostuin hankkimaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi aika upean näköistä sinivalkoista verenpisaraa.

Taimet saapuivat perille varsin hyväkuntoisen näköisinä, toivottavasti ne lähtevät tuosta hyvään kasvuun!

Tämä pienten verenpisarantainten pakkaus oli jotenkin erityisen söpö :)
ja aika kätevä. Jokaisella taimella oli oma pieni lokeronsa.

torstai 18. toukokuuta 2017

Joka vuosi joku uusi tomaattilajike plus arvontamuistutus

Piti oikein laskea, olen kasvattanut elämäni aikana yhteensä (vain) pariakymmentä eri tomaattilajiketta.

Olen tykästynyt muutamiin perushyviin ja -varmoihin lajikkeisiin, joita en mielelläni muuksi muuta. Minulle tomaattilajikkeen tärkeimpiä kriteereitä ovat runsassatoisuus (koska kasvihuoneemme on aika pieni), hyvä taudinkestävyys sekä tietysti tomaattien maku ja toki myös ulkonäkö.

On myös kiva kasvattaa keskenään vähän eri näköisiä ja -makuisia tomaatteja. Itse kasvatetuissa tomaateissa saa huomata, miten suuria makueroja eri lajikkeiden välillä on. Useampia eri lajikkeita kasvattamalla saa mukavaa vaihtelua, keskenään eri näköisistä ja -värisistä tomaateista syntyy myös kivannäköisiä, houkuttelevia sekoituksia.

Lempitomaattilajikkeeni ovat hauskan viirukuvioinen Tigerella, perusvarma Tanskan vienti ja keltaisista Golden sunrise sekä erityisen runsassatoinen keltainen kirsikkatomaatti Cereza amarilla. Punaisista kirsikkatomaateista ehkä Gardener´s delight runsassatoisuutensa vuoksi.

Viimevuotisia siemenhankintoja
Nordiska Trädgårdar -messuilta.
Joka vuosi pitää kuitenkin myös kokeilla jotain uutta lajiketta. Viime vuonna minulla oli kokeilussa peräti viisi uutta kirsikkatomaattilajiketta, kun innostuin hankkimaan siemeniä puutarhamessuilta Ruotsista.

Kivan oranssit Yellow submarine, Yellow pearshaped ja Golden bumble bee jäivät kuitenkin minulla aika niukkasatoisiksi, kuten myös mustanpuhuva Black cherry, joka oli kyllä tosi hyvänmakuinen. Mikään näistä ei nyt päässyt viljelyyn enää tänä vuonna.

En myöskään oikein ihastunut paljon kehuttuun, kypsänäkin vihreitä tomaatteja tuottavaan Green envyyn. Tuntui olevan aika herkkä niin rutolle kuin halkeilullekin, ja tomaateista oli myös varsin vaikea tietää, milloin ne olivat juuri sopivan kypsiä.

Tänä vuonna kokeilussa on niin kovin kehuttu kirsikkatomaatti Sungold, jota sanotaan erittäin makeaksi, ja sen vuoksi jopa kaikkein parhaimman makuiseksi tomaattilajikkeeksi. Mielenkiinnolla odotan :)

Tässä vielä linkki aiempaan juttuuni, jossa kerron kokemuksiani erilaisista tomaattilajikkeista.

Ja vielä, tein myös uuden koostesivun kaikista blogini tomaattijutuista. Siitä löytyy esimerkiksi linkki tomaattien (luomu)lannoituksesta kertovaan juttuuni.

Onko sinulla jokin lempitomaattilajike?

Ps. olethan huomannut, että blogissani on meneillä arvonta, jossa voi voittaa Sonja Lumpeen ihanan uutuuskirjan Tomaatti!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Oman maissin makua ei voita mikään!

Maissi lienee puutarhakasveista se, jonka kohdalla makuero itse viljellyn ja kaupasta ostetun välillä on kaikkein suurin - ja tietysti sen itse kasvatetun eduksi.

Tämä johtunee ennen muuta siitä, että maissi pitäisi nauttia mahdollisimman tuoreena, siis juuri korjattuna, jolloin sen makoisat sokerit eivät ole vielä alkaneet pilkkoutua mauttomaksi tärkkelykseksi.

Ensin pitää kasvattaa - tai ostaa taimet.
Yksi maissintaimi tuottaa Suomen oloissa kaksi - maksimissaan kolme syöntikelpoista tähkää. Itse kasvatan kymmenkunta maissinvartta, niistä tulee perheellemme juuri sopivasti satoa.

Esikasvatus välttämätön
Vähän eksoottisempana kasvina maissi kaipaa ennen muuta lämpöä. Tämän vuoksi maissintaimet on syytä esikasvattaa.

Siemenet voi kylvää huhtikuun lopulla - toukokuun alussa. Tyhjistä, noin puoliksi katkaistuista maitotölkeistä saa juuri sopivan kokoiset purkit maissintaimien kasvattamiseen.

Parista tölkin pohjanurkasta kannattaa leikata pois pienet palaset, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Tölkkiin kylvetään aina yksi siemen kuhunkin.

Maissi on yksi hallanarimpia kasveja, joten taimet on turvallisinta istuttaa ulos vasta kesäkuun 10. päivän paikkeilla. Jos sen jälkeen tulee vielä kylmiä öitä, kannattaa taimet suojata vaikka useampikerroksisella harsolla.

Maissit on hyvä istuttaa mahdollisimman lämpöiseen ja aurinkoiseen paikkaan.

Jos alkukesä on kovin viileä, voi taimien ylle viritellä kasvua jouduttamaan lämpöisen muovi"tunnelin" vaikkapa harjateräksestä taivutettujen kaarten varaan.

Kompostia istutuskuoppaan
Suurikokoisena kasvina maissi tarvitsee suht runsaat ravinteet.

Istutuskuoppaan kannattaa tipauttaa pieni lapiollinen hyvää kompostia, ja lisäksi vielä vähän rakeista luomulannoitetta.

Taimet istutetaan noin puolen metrin välein suht kookkaisiin kuoppiin. Maissilla on kasvaessaan taipumus hieman työntyä ylös kuopastaan, joten sen voi alkuun istuttaa hieman maan pintaa syvemmälle.

Myöhemmin kastelujen yhteydessä kannattaa antaa vähän lisälannoitusta, alkukesästä vaikka pissa- tai nokkosvettä.  

Lämmöntarpeensa lisäksi maissit ovat myös melkoisen juoppoja, kookas kasvi haihduttaa runsaasti vettä. Riittävästä kastelusta tulee tämän vuoksi huolehtia, kuivana kautena mielellään lähes päivittäin.

Itse istutan maissintaimet mansikkakankaaseen leikattuihin aukkoihin; kangas pidättää maassa kosteutta ja lämpöä sekä auttaa rikkaruohojen hallinnassa.

Maissi on tuulipölytteinen kasvi
Aikalailla valmiita tähkiä.
Maissin hedekukinnot kehittyvät ylös korkealla huitelevien varsien latvaan. Sieltä pölymäinen siitepöly leviää alempana olevien tähkänalkujen päässä oleviin tupsumaisiin töyhtöihin.

Pölyttymistä voi edesauttaa heiluttelemalla varsia, jolloin siitepöly pääsee lentelemään naapurikasvien tähkiin.

Ohjeissa myös neuvotaan, että tämän pölyttymistavan vuoksi maissit tulisi istuttaa mieluummin neliön muotoon kuin riviin, jotta ne olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan.

Itse olen kyllä aina kasvattanut maissini rivissä suojaisassa paikassa vadelmarivistön vieressä, eikä pölytysongelmia ole ollut. Olen tosin kyllä myös heilutellut varsia kukinta-aikaan ahkerasti aina ohi kulkiessani.

Elokuussa sadonkorjuuseen
Ensimmäisillä maissintähkillä pääsee herkuttelemaan loppukesästä, yleensä elokuun puolella.

Maissin kypsyydestä voi olla vähän vaikea olla varma. Periaatteessa silloin, kun "töyhtö" on muuttunut ruskeaksi ja tähkän pää tuntuu pyöreältä. Mutta milloin töyhtö on sopivan ruskea?

Juuri sopivan kypsiä korjattaviksi.
Yleensä yrittää ottaa liian aikaisin. Ja jos raottaa keskenkasvuisen maissin suojuslehtiä kurkistaakseen jyviä, niin lehtiä ei oikein tahdo saada enää kunnolla takaisin paikalle tähkää suojaamaan.

Jos syksyllä tulee kovin aikaisia hallaöitä silloin kun tähkien kypsyminen on vielä kesken, tulee kasvit taas suojata harsoilla.
Njam!

Ja sitten grilliin :)
Minusta maissintähkä on kaikkein parasta heti tuoreeltaan grillattuna. Mutta voi niitä myös kypsentää uunissa, tai keittää muutaman minuutin ajan.

Maissintähkän ydin on kova kuin mikä ja siksi tähkän paloittelu pienemmäksi voi olla on vähän vaikeaa. Kypsentämätön tähkä napsahtaa kuitenkin kiltisti poikki siten, että tarttuu tähkään molemmin käsin ja yksinkertaisesti vääntää sen katki sopivista kohdista.

Tässäpä jälleen yksi uusi kasvi eri kasvilajien viljelyvinkkien sarjaani, johon löytyy linkit myös tuolta blogin oikeasta reunasta. Koossa on nyt neuvot kymmenen eri kasvin kasvattamiseen: Maa-artisokkaHajuherneJuuriselleriParsa, ParsakaaliPorkkanaTalvivalkosipuliTomaatti ja lehtikaali.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Lippu liehumaan - ja hyvää äitienpäivää :)

Meillä ei voi sanoa liputuspäivänä, että lippu salkoon, koska se salko puuttuu.

Mutta silti tekee mieli vähän lippua liehutella. Niinpä olen käyttänyt tällaista pikkulippua, jonka voi laittaa aina sopivaan paikkaan. Tämä on ollut mm. lasten ylppärijuhlissa ovenpielessämme tuomassa omalta osaltaan arvokasta juhlatunnelmaa.

Nyt tänä maamme juhlavuonna ajattelin liehutella tätä kaikkina liputuspäivinä. Suomenlippu kun on mielestäni yksinkertaisuudessaan oikein kaunis, ja juhlava.

Nyt äitienpäiväksi uskalsin viimein tehdä tällaisen pienen kukkaistutuksen kaivonrenkaaseen, jospa pahimmat pakkasyöt olisivat nyt takana.

Kukkien lisäksi tuohon sopii mielestäni oikein hyvin tuo pikkulippu. Nyt toukokuussa saakin liputtaa melkein yhtä soittoa, tässä kuussa kun piti alunperin olla kokonaista viisi liputuspäivää, ja sitten tuli vielä ylimääräinen suruliputuspäivä eiliselle.

Tiedätkös muuten, millainen oikeaoppisen Suomenlipun pitää olla? Tämä on jäänyt vahvasti mieleeni joskus nuorena yhdestä varmaankin partiolaulusta. Se menee näin: 5-3-10 on pituus lipussa, 5-3-10 on pituus lipussa, 4-3-4, 4-3-4, suomenlipun leveys on silloin oikea. Jotta tästä oikeat mittasuhteet :)

Kun nyt satun tämän tietämäään, niin huomaan kiinnittäväni automaattisesti huomiota siihen, että nuo suhteet olisivat kaikenlaisissa pikkulipuissakin edes suunnilleen kohdillaan. Minua häiritsee, kun tarjolla on ties minkälaista jossain kaukoidässä valmistettua lippua, missä voi olla vaikkapa ihan kapea risti aikalailla keskellä lippua. Ei näin!

En oikein tiedä, mistä tämä lippu on aikanaan meille tullut, mutta tässä ainakin on suhteet kohdillaan :)

Ihanaa, aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille, aivan erityisesti omalleni <3






perjantai 12. toukokuuta 2017

Hei, taas arvotaan!

Kaupallinen yhteistyö Readme.fi:n kanssa
Nytpä kävi aivan mahtava juttu; posti toi tuhdin kirjapaketin, tämän kevään parhaat puutarhakirjauutuudet: Sonja Lumpeen Tomaatti!-kirjan ja Arno Kasvin kirjoittaman Palstalta parempaa -kirjan, jotka on kustantanut Readme.fi.

Suomen olosuhteisiin tehtyinä ja alkuperältään suomenkielisinä nämä ovat mielestäni parhaat puutarhakirjat vähään aikaan. Näistä riittää myös ammennettavaa pitkäksi aikaa, sillä yhteensä näissä kahdessa kirjassa on yli 500 sivun verran mukavaa luettavaa ja katseltavaa.


Kirjat ovat myös ilo silmälle, ne ovat tyylikkään kovakantisia ja molemmissa on runsaasti kauniita ja osin suuria, koko sivun kokoisia upeita valokuvia.

Tomaatti! -kirjassa muun muassa esitellään yksityiskohtaisesti yli 40 tomaattilajiketta, joista valtaosa oli minulle aivan uusia. Palstalta parempaa -kirjassa taas Arno Kasvi antaa pitkällä kokemuksellaan neuvoja yli 60 hyötykasvilajin kasvattamiseen, lisäksi mukana on liki kaksikymmentä eri yrttiä.

Minulla on nyt ilo arpoa teidän lukijoideni kesken yhdelle voittajalle toinen näistä kirjoista, voittajan valinnan mukaan jompikumpi.

Arvontaan voivat tällä kertaa osallistua blogini lukijaksi liittyneet (Lukijat-linkki oikeassa reunassa) ja /tai blogiani Blogit.fi-sivuston kautta seuraavat kommentoimalla tähän postaukseen kumman kirjoista haluaisit, jos onni suosii sinua arvonnassa?
Yksi arpa: olet joko liittynyt blogini lukijaksi tai seuraat Blogit.fi-sivuston kautta
Kaksi arpaa: olet sekä liittynyt blogini lukijaksi että seuraat Blogit.fi-sivuston kautta
Kolmas arpa: em. (kaksi arpaa) lisäksi linkittämällä oikealla ylhäällä olevan arvontamainoksen omaan blogiisi.

Mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla osallistut, ja laita tarvittaessa jokin tunnistetieto!

Suoritan arvonnan reilun parin viikon päästä, su 28.5. ja kustannan kirjan postituksen suomalaiseen osoitteeseen. Jos en tavoita voittajaa kahdessa viikossa, arvon tilalle uuden. Onnea arvontaan!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Ken on taimista kaunein?

Jos taimilla olisi kauneuskilpailut, niin mikähän veisi voiton?

Ihan jokaisen kasvin taimet ovat kyllä mielestäni omalla tavallaan sieviä, eikä voittajan valinta ole ihan helppoa.

Tätähän voi lähestyä hyvin monenlaisin kriteerein. Esimerkiksi taimen herkkyyden tai muun söpöyden perusteella - tai varmaan myös sen, jos lajin kasvattamiseen liittyy jotain erityistä haastetta - tai jos juuri tuo kasvi on itselle jotenkin erityisen tärkeä.

Omasta mielestäni voiton vie kyllä aikalailla selvästi haju- tai tuoksuherne, kumpaa nimeä haluaakaan käyttää.

Näissä kohti korkeuksia kiemurtelevissa, kauniin helakanvihreissä ja sievälehtisissä taimissa on mielestäni jotain aivan erityistä herkkyyttä.

Väliin lehtihangasta työntyy hentoinen kärhenalku, joka yrittää epätoivoisesti takertua kaikkeen mahdolliseen ulottuvilla olevaan - oli se sitten hyllynreuna, kasvivalaisimen sähköjohto tai naapuritaimi...

Hajuherne ei myöskään ole kasveista ihan helpoin, sillä on omat oikkunsa; siemenet ovat vähän heikkoja itämään, etenkin jos ne ovat vähääkään vanhempia. Taimet eivät myöskään pidä herkkien juurtensa sörkkimisestä, minkä vuoksi koulimista on hyvä välttää. Tämän takia jokainen taimi on parempi kasvattaa erikseen omassa ruukussaan, eikä harrastaa hajakylvöä.

Vähän hidaskasvuisiakin hajuherneet ovat, joten ne kannattaa taimikasvattaa. Vielä yksi erityispiirre on se, että hajuherneet ovat hyvin herkkiä siirrolle sisätiloista ulos auringonvaloon. Tämä siirto pitää siis tehdä erityisen varovaisesti ja vähin erin.

Aikanaan tietysti upea kukinta ja viehättävä tuoksu ovat aivan omaa luokkaansa. Jo pelkkä hajuherneen ajatteleminen saa minut tuntemaan sen vastustamattoman tuoksun.

Onko sinulla jokin erityinen suosikkitaimi?






maanantai 8. toukokuuta 2017

Niittysiementen voittaja selvillä

Kaupallinen yhteistyö Suomen Niittysiemen Oy:n kanssa
Blogini siemenarvonnassa Suomen Niittysiemenen lahjoittaman siemenpaketin voittaja on ratkennut.

Arvontaan osallistui yhteensä 34 kommentoijaa. Arvonta-avustajana toimi Random.org, joka pyöräytti onnennumeroksi seiskan.

Näin ollen niittysiemenpaketin voitti Aila, onneksi olkoon! Laitatko minulle postiosoitteesi (parastapuutarhasta@gmail.com), niin pistän siemenet postiin :) Laitan sinulle myös sähköpostiviestin asiasta.

True Random Number Generator  7Powered by RANDOM.ORG

Mielenkiintoista oli myös lukea teidän osallistuneiden kommentteja käynneistänne puutarhamessuilla lähinnä Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Melko paljon pettynyttä porukkaa tuntui olevan, ihan erityisesti Tampereen messuihin.

Milloinkahan ja mitenkähän voisimmekaan saada Suomeen kunnon tyylikkäät puutarhamessut a´la Tukholman Nordiska Trädgårdar - tai edes vähän sinne päin? Ettei tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan, tai käydä joka vuosi turhaan pettymässä. Jotain aika radikaalia täytyisi messujärjestelyissä kyllä tapahtua, voisikohan se olla mahdollista? Kiinnostaisi tietää, miten ne Ruotsissa tuon tekevät - jospa pääsisi vaikka joskus opintomatkalle :)

Joka tapauksessa, kiitoksia kaikille kommeneistanne ja osallistumisesta arvontaan!

Muutaman päivän päästä käynnistän jälleen uuden arvonnan, jossa onkin vähän toisenlainen palkinto. Kannattaa tulla kurkistamaan :)

lauantai 6. toukokuuta 2017

Toisenlainen Tallinna

Kirjoitin aiemmin parikin postausta suosikkikohteistani Tallinnassa; ehkä pikkuisen boheemeja ja kansanomaisia paikkoja; toreja, torneja, ravintoloita, pari viihtyisää hotellia ja muuta mielenkiintoista.

Nyt en malta millään olla jatkamatta tätä sarjaa vielä muutamalla kännykässäni pyörivällä kuvalla, jotka edustavat vähän toisenlaista Tallinnaa, ei-ihan-niin-minun makuuni :) Vähän bling-blingiä ja muuta ylellisyyttä.

Jotain sellaista, mihin en ole aiemmin törmännyt, ja mitä ehkä juuri ja juuri voi kuvitella olevan olemassa.

Tämä multasormi sai nimittäin tilaisuuden päästä tutustumiskäynnille vähän parempien ihmisten hotelliin.

Sieltä löytyi mm. hulppea 150 neliön sviitti, joka jatkui ja jatkui yhä uusiin huoneisiin designhuonekaluineen. Perimmäisestä olohuoneesta avautui jättimäinen panoraamanäkymä kaupunkiin, ja tietysti asiaan kuului oma pikku spa ja muutama muu kylpyhuone.

Olohuoneen panoraamaikkunasta voi ihmetellä kaupungin koko liikekeskusta.
Uskaltaisikohan noilla sohvilla istua?
Makuuhuoneesta avautuvalla pikku kylppärillä oli kokoa
ainakin saman verran kuin meidän olohuoneellamme.
Houkuttelevaa?
Hotellin ravintolassa taas oli tuollainen erikoinen lihanmureutuskaappi, missä maapallon toiselta puolelta lennätettyjä, huolella valittuja sisäfileitä ja muita lihakimpaleita roikotetaan muutaman viikon ajan asiakkaiden silmien edessä juuri sopivan herkullisiksi nauttia. Mulle tuosta valosta tuli erehdyttävästi mieleen taimilamppuni.

Pikkuisen vieras maailma, totesin kyllä viihtyväni huomattavasti paremmin ihan omassa kodissa - kateellisen panettelua, saattaisi joku tuumata ;)

Tähän juttuun sopinee vielä jollain tavoin yksi kohde, mikä taas on enemmän minun makuuni, ja missä ihan tykkään käydä. Se on Solaris -niminen kauppakeskus, joka sijaitsee Estonia-teatterin tuntumassa.

Solariksesta löytyy useampi asia, joihin olen tykästynyt. Alakerrassa on mahtavan hyvä ruokakauppa, josta tarttuu aina mukaan jotain mielenkiintoista. On mielestäni valikoimaltaan vielä parempi kuin Viru-keskuksen alakerrassa oleva varsin kookas ruokakauppa.

Lisäksi alakerrassa olevassa Gustav-nimisessä kahvilassa on kiva käydä herkuttelemassa, erityisesti näin keliaakikon näkökulmasta. Siellä on nimittäin yksi Tallinnan parhaista gluteenittomien leivonnaisten valikoimista.

Solariksen katolla taas on jonkinlainen puutarhalla varustettu, kesäisin auki oleva näköalatasanne. Siellä en ole kuitenkaan vielä päässyt käymään, joten kesää odotellessa :)

Mitäs olet mieltä tästä bling-blingistä?

Vielä muistutus, huomiseen saakka ehtii vielä osallistua blogiarvontaani, jossa on palkintona erilaisia niittysiemeniä. Sen jälkeen tuleekin sitten pian uusi arvonta... :)

torstai 4. toukokuuta 2017

Tomaatintaimien eka ulkoiluvuoro

Jipii, nyt näyttää viimein vähän paremmalta, kun kurkistaa ikkunasta ulos. Maanpinnan valkoinen peite on vaihtunut ainakin toistaiseksi kauniiseen auringonpaisteeseen, ja lämpömittarikin pysyttelee ainakin päivisin nollan yläpuolella.

Tänään tuli aika "ulkoiluttaa" ekan kerran tomaatintaimia. Ei nyt sentään ihan taivasalla, vaan kasvihuoneessa. Koska kasvarimme on lämmittämätön, kuskaan ulkoilevat taimet sieltä toistaiseksi varmuuden vuoksi aina yöksi sisätiloihin.

Arkiaamuni ovat sen verran kiireisiä, etten kuitenkaan millään kerkiä kiikuttaa pihalle koko taimikatrasta. Niinpä taimilla on ulkoiluvuorot; puolet pääsee ulos joka toinen ja toinen puolisko sitten joka toinen päivä.

Ensimmäinen ulkoiluryhmä.
Huomattavan hyvä asia kuitenkin tämäkin, sillä vaikka nyt on aika hyvä turbo-taimivalaisin, niin kyllä ihka oikea auringonvalo on taimille silti ihan toinen juttu.

Jos taimet eivät ole varttuneet kovin tehokkaiden valaisinten alla, voi siirto koko päiväksi auringonpaisteeseen olla niille jopa aikamoista sokkihoitoa. Silloin kannattaa olla vähän varovainen, ja varmuuden vuoksi varjostaa hentoisia taimia pahimmalta paahteelta. Jos taimien lehdet alkavat muuttua valkoisiksi, kertoo tämä niiden saaneen yhtäkkisesti vähän liikaa valoa. Jos lehdet pääsevät muuttumaan valkoisiksi vain osittain, taimi pystyy siitä kyllä toipumaan.

Erityisen herkkiä yhtäkkiselle auringonvalolle tuntuvat olevan hajuherneentaimet. Niiden kanssa kannattaa olla erityisen varovainen.
Laatikkokin sattui ihan vahingossa
aivan kohdilleen :)

Tomaattien kylvö jäi minulla tänä vuonna hiukan myöhäiseksi, joten taimet ovat vielä vähän pienenpuoleisia. Vaan eivätköhän nuo tuosta vahvistu, ja varmaan jossain vaiheessa jotain tomaattejakin toivottavasti tuottavat. Mutta siihen on vielä vähän matkaa...

Jos tomaattiasiat kiinnostavat enemmänkin, pääset tästä uudelle sivulle, jolle kokosin juuri kaikki tomaattijuttuni.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Lehtikaali - helpompaa kaalia ei ole!

Kaalinkasvatusta pidetään usein vähän vaikeana, ja sitä se osin onkin. Lehtikaali on tästä kuitenkin mukava poikkeus, lähinnä siksi, että lehtikaalit eivät ole läheskään niin herkkiä erilaisille tuholaisille kuin muut kaalit. Jos siis haluaisit kokeilla kaalikasvatusta, kannattaa aloittaa juuri lehtikaalilla.

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut näitä vinkkejä erilaisten hyöty- ja muiden kasvien kasvattamiseen, joten tässä nyt jälleen pitkästä aikaa yksi.

Sain innoituksen tähän kun lykkäsin hiljattain multaan minulle kokonaan uuden tuttavuuden, upean mustanpuhuvan mustakaalin eli palmukaalin siemeniä.

Mustakaali on yksi lehtikaaleista, jotka ovat tulleet nyt kovin suosituiksi ennen muuta hyvän ravintoarvonsa ja varmaan myös osin juuri helpon viljeltävyytensä ansiosta.

Lehtikaalit ovat myös kiitollisia erittäin pitkän satokautensa vuoksi; ne eivät pane pahakseen syyskylmiä, satoa voi kerätä aina talven tuloon saakka. Oikeastaan ne vain paranevat pienestä pakkasen puraisusta.
Edessä "tavallista" lehtikaalia, taaempana mustakaaleja.

Lehtikaalit ovat myös näyttävän näköisiä ja kauniita katsella, ne toimivat siis myös koristekasveina, joista saa kaupan päälle syötävää satoa.

Esikasvatuksella hyvä startti
Kuten muutkin kaalit, myös lehtikaalintaimet kannattaa aina esikasvattaa, niin ne pääsevät hyvään kasvun alkuun.

Kaalintaimet eivät kuitenkaan vaadi kovin pitkää esikasvatusta, ne ehtii hyvin kylvää sisälle vielä näin huhti-toukokuun vaihteessa. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi myös viedä ulos jo kohtalaisen varhain.

Erilaisia lajikkeita
Lehtikaalia löytyy useammanlaisia lajikkeita. Ehkä hauskinta on, tai ainakin hauskimman näköistä, kun kasvattaa useampaa erilaista lajiketta, vaikkapa perinteistä syvänvihreää ja röpelöreunaista, herkullisen makuista tummaa palmukaalia sekä kauniin purppuranpunertavaa lajiketta.

Useimpia kaalilajeja ei voi tuholaisongelman takia kasvataa ainakaan luomuviljeltynä muuten kuin tarkasti harson alle suojattuina. Lehtikaali tekee tässä kuitenkin poikkeuksen. Se saa yleensä kasvaa niin rauhassa tuholaisilta, ettei harson käyttäminen ole aivan välttämätöntä. Eipä siitä tosin mitään haittaakaan ole, mitä nyt tietysti piilottaa kauniit kaalit näkyvistä.

Ainakin alkukesästä on kuitenkin viisasta suojata nuoret taimet varmuuden vuoksi harson alle.

Kaunis lehtikaalimaa Rosendalin puutarhassa Tukholmassa.
Riittävästi ravinteita, tasaisesti vettä
Yleensä ottaen kaalit tarvitsevat runsaasti ravinteita. Lehtikaali on kuitenkin tässäkin suhteessa vähän vaatimattomampi, se pärjää vähän vähemmilläkin ravinteilla.

Lehtikaalitkin tykkäävät kompostista kuten muutkin kaalit, sitä kannattaa laittaa istutuskuoppiin kunnon kourallinen, lisäksi vielä pieni määrä rakeista luomulannoitetta.

Kesän mittaan tarjotaan kastelujen mukana vähän lisälannoitetta.

Myös tuhka sopii kaaleille, tuhkan ripottelu maan pintaan torjuu myös osaltaan tuholaisia. Yleensä ripotan aina kaalintaimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle saman tien hiukan tuhkaa. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Ruoaksi sellaisenaan, kypsennettynä ja kuivattuna
Lehtikaalista voi alkaa kerätä satoa pikkuhiljaa, kun lehtiruusuke on varttunut vähintään puolen metrin mittaan. Sadonkorjuu aloitetaan alimmista lehdistä.

Lehtikaali on ruoanlaitossa hyvin monikäyttöistä; silputtuja lehtiä voi ripotella tuoreena esimerkiksi salaatin joukkoon.

Se sopii hyvin myös erilaisiin muhennoksiin, pataruokiin, risottoihin ja muihin vastaaviin antamaan makua ja väriä sekä parantamaan ravintoarvoa.

Jos lehtikaalisatoa tulee enemmän kuin pystyy tuoreena käyttämään, lehdet on helppo kuivattaa talven varalle ja säilöä tiiviissä purkeissa. Kuivattua lehtikaalimurskaa voi ripotella ruokaan kuin ruokaan, vaikkapa erilaisiin taikinoihin, esim. leipä- ja lettutaikinoihin sekä vaikkapa lihapullamassaan.

Yksi herkku on lehtikaalisipsit, jotka valmistetaan paahtamalla öljyllä sipaistut lehdet uunissa, netistä löytyy runsaasti ohjeita.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta lehtikaalin kanssa?

Jos haluat kokeilla vähän haastavampaa kaalinkasvatusta, voit lukea toisen juttuni parsakaalin kasvattamisesta.

Olethan huomannut myös muut eri kasvilajien kasvattamisesta kertovat juttuni, joihin löytyy linkit blogini oikeasta reunasta, laitan linkit niihin vielä tähänkin:
Maa-artisokka
Hajuherne
Juuriselleri
Maissi
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti


Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!